Juhlat

Tänään konfirmoitiin toisiksi vanhin lapseni. Kun piti päiväkausia hellettä ja ihanaa aurinkoa, niin tottahan mooses tänään satoi kaikista saaveista ja ämpäreistä ja ukkosti. Juoksimme Mökön kanssa yhden sateenvarjon alla Mersuun. Loput tulisivat myöhemmin kirkkoon.

Isontien risteyksen ylitettyämme, valtava salama halkoi taivaan. Puolessavälin vastassa toisella kaistalla oli kaksi paloautoa. Tikasauto ja paloesimiehen auto. Missään ei näyttänyt palavan, eikä kaatuneita puitakaan missään rojottanut. Mutta tien reunassa olevalla pellolla seisoi lehmä tyytyväisenä syömässä orasta, eikä siinä todellakaan ollut mikään laidun. Hih hih..

Saavuimme ajoissa kirkolle. Mökö hipsi alban sovitukseen ja minä jäin hetkeksi autoon kuuntelemaan musiikkia ja muuten vaan olla öllöttämään. Yhdeksän korvilla lampsin kirkkoon varaamaan hyvät paikat ja virittelemään kameraani iskuun.

Puolen kymmenen hujakoilla tuli kummitäti, mummi ja serkut. Kummi sai mennä omaan penkkiriviinsä, vain kummeille varattuun. Kymmeneen mennessä kaikki olivat raahautuneet kirkkoon.

Urut alkoivat pauhata ja rippikoululaiset valua pitkänä nauhana käytävää pitkin alttaria kohti.

Veisattiin virsiä, paasattiin ja rukoiltiin. Kuvattiin, kun kummit siunasivat nuoremme. Kolehtia kerättiin. Sujautin Napun kouraan kolikoita laitettavaksi kolehtiin. Nuoriso sai ensimmäisen ehtoollisensa. Kummeilla oli etuoikeus saada ehtoollinen toisena ja vasta sitten loput. Vein Napun siunattavaksi. Nappu sai hetken kävellä ja se rauhoitti taas tunnelmaa. Nappu jaksoi istua kirkossa vajaat kaksi tuntia kiukkurehtimatta. Todistukset jakoivat vielä nuorille.

Loppuveisuut ja kiitokset. Ja nuoriso poistui vihki-, kummi- ja ehtoollisluvan saaneina. Alkoi armoton kuvien räpsyttäminen ja ruusuilla kuorrutus.

Hauskoja juttuja kirkosta: pappi sai patistella seurakuntaa milloin alas, milloin ylös. Kanttori meinasi livistää ennenkuin kirkonmenot olivat loppu. Pappi huuteli kanttoria joka ovesta.

Kotona laitettiin bestiksen kanssa kystä kyllä.