Nyt kun puinnit ovat onnellisesti ohi tältä syksyltä, aamusta ensimmäisenä vedettiin Urut ulos. Sehän oli parressa hankalasti. Ensin piti nostaa Överi ulos. Lehmä jäi hölmistyneenä tuijottamaan.

Kaikkien karsinoiden väliportit auki. Sittenkin meinasi jäädä kiinni lantakoneen pystytolppiin, vaati keplottelua. Urut ulos ja Överi takaisin sisälle.

Desinfioin parren jossa kuollut oli maannut ja ympärillä olleet parret. Sitten menin lypsämään. Johan otti ja takkusi. Eepos, tuo pieni kiero ilkimys, oli hiippailut lehmien taakse aseman portin takana ja huomaamattani laskin sen toiseksi. Oli pakko laittaa se ekalle paikalle ja nokkakoru kärsään. Ja siltikin oli hyppiä nahoistaan ulos.

Seuraava pölvästi oli Emali, joka teki samat temput. Se kyllä välissä lypsettiin, mutten voi suositella sitä lajia toisille.

Tein testejä epäilyttävistä lehmistä. Ja bingo! Ählämin takanen. Ufon takanen. Katsoin vetimen ja sitten kokomaidosta. Ufon laitto tankkiin oli hiinä ja hiinä. Lypsin sen ekapaikalla, ja ei muita samalla koneella enää.

Muut epäilyttävät tyypit läpäisivät testin.

Vikkelä on toinen jolla tulehdus. Molemmat etuset. Puuh....  Vikkelä ei antanut mitään, edes hormoonilla. Emäntä potki anoppia niin, että anoppi sitoi Emännän jalan. Emäntä piti lypsää myös hormoonilla, mitään ei silti tullut. Tulehtunut ei ole.

Ählämissä oli kuumetta, Vikkelässä lämpöä. Lääkäriä siis odotellaan.