Eilen sain myydyksi ystävälleni rintarepun.  Pikku Bee enimmäkseen repussa oli pienempänä. Nyt reppuun sujahtaa tästä lähin Pikku Mies. Repun värinä on onneksi miehekäs musta.

Päivä hurahti joutuin. Nappu seilasi mummin mukana kylälle, isäntä lähti sivistämään itseään aikuisopistolle kaupunkiin ja minä jäin kaksosten kanssa kotiin.

Eipä tuota kädet ristissä joutanut olemaan. Kun sain pikku neidit päiväunosille, aloin taas säkittämään ja hinnoittelmaan kamaa kirpparia ajatellen. Nyt mulla on vaatimattomasti vaan neljä säkillistä tavaraa plus ensiaskeltuoli.

Tyhjäsin kenkäni lähes kaikki kirppiskuormaan. On sellaset vaivasenluumollukat kasvaneet molemmin puolin jalkaterää, ettei MITKÄÄN entiset popot enää jalkoihin mene.

Kun nuoriso tuli kotiin aloin jakaa sanktioita. Aamulla jätin tuvan pöydälle työlistan. Ja mitään ei oltu tehty, kun heräsin. Niin en yksinkertaisesti jaksa olla hereillä siihen aikaan, kun niitä öitä ei saa nukkua. Nuoriso sai hakea tuvan puuarkun täyteen uunipuita ja viedä kesäkenkälaatikot takavarastoon talveksi. Hepun puolestaan hätistin maidonhakuun. Naama pitkänä sinne lähti..

Sitten hyökkäsin suihkuun. Ja nyt on taas ihan pikkiriikkinen hetki aikaa äimistellä kotona, ennen vanhempainiltaa.

*****************************************************************************************

Eilen illalla olin yksin iltatarkilla, kun siellä odottaa karsinoissaan kaksi räjähdysvaaraa: Venakko ja Viila. Lehmävasikoita tietysi taas toivotaan. Venakon vasikan isänä toimii: Kilpisalon Toivo ja Viilan vasikan isänä riekkuu: O-View Zenith.

Apassin kuvat ovat satoa tuolta reissulta. Venluska lupsutti haalaria ja töni turvallaan. Ammu AMMUI taas täysin palkein. Kun he ovat "laiharilla" ja minä kurja en heitellyt  jokaiselle ahmatille lehmien puolelta kuin suupalat. Kuvailin taas tuonne Lypsykarja-blogin puolella elukoita. Vielä on listassani vaikka kuinka monta nimeä... Iso työ tuo päivitys.

Niin, niitä vetimiä en vielä kurkkinut. Sitä ei pysty kuin asemalla tekemään.