Minuutin vanhempi Hatti on oikea riiviö. Hatti on menossa suuna päänä pitkin tupaa. Ja tämä äiti antaa (hirveää, kauheaa) lapsen vedättää ympäri pöytää. Hatti kolhiikin itseään tuon tuosta. Mutta ei menoa haittaa. Hatti ei myöskään tule syliin hakemaan lohtua, vaan nousee aikansa paruttuaan ylös ja taas mentiin.

Mutta kyllä Hatti sitten välillä sylittelee. Kun on sellainen hetki. Ottaa kaulasta kiinni ja oikein puristaa. Ihanaa!!

Hatti on vauvasta asti tehnyt asiat ensin, ikäänkuin halutakseen sanoa kaksoissiskolleen että minä tulin tänne ensin, teen kaiken ensin. Hatti oli myös teholla ensin sylissäni. Pikkuinen tuhisija. Nyt jo iso ja omilla jaloillaan viilettäjä.

Hattia kiinnostaa enemmän isoveli Hepun vanhat pikkuautot. Hän konttaakin mielellään lattialla autojen kanssa. Kyllä nukkejakin voi sitten välillä hoitaa. Pihalla Hatti istuu mielellään poljettavassa traktorissa, vaikkeivat jalat polkimille yletäkään. Toinen huvi on istua loputtomasti hiekkalaatikolla. Keväällä syötiin hiekkaa koura kaupalla (äkkiä lastensuojeluun yhteyttä).  Ja nuoleskeltiin kaikki kivet ja kepit!

Hatti on oikea touhupeppu siis. Hatilla on kasvoillaan aina ilkikurinen ilme, aivankuin hänellä olisi jatkuvasti kepponen mielessä. Oikea Vaahteranmäen Eemeli siis.

Nukkumaanmeno on Hatista parasta. Voi käpertyä oman peiton alle ja napata parhaan kaverinsa, peukun suuhun.  Kainaloon otetaan ihana lehmä. (ay muuten)

Isoveli Nalle on äidin ja isin jälkeen parasta, mitä Hatilla voi olla. Kun isoveikka nappaa syliin, kaikki murheet unohtuu. Veikkaa voi likistää kaulasta kunnolla. Ja olla varma, ettei tyttöystävät mahdu siihen yhtälöön mukaan.

Uhmaraivari ottaa välillä vallan Hatista. Sitten huudetaan naama punaisena lattialla itkupotkuraivarissa ja äiti saattaapi samalla hetkellä istuksia kahvikupposineen lukemassa päivän lehteä, naamallaa ilme :ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun raivari on ohi, noustaan ylös ja ollaan kuin ihmiset ikään  tai tullaan äidin syliin.

Näin meillä turhat raivoamiset hoidellaan.