Viime vuonna jäi eloon 46 vasikkaa, joista sonneja 27 ja lehmiä 19. Olisipa luku edes toisinpäin. Vuoden ensimmäinen vasikka pötkötti emänsä vieressä karsinassa, kun kurkistin tapani mukaan toimiston ikkunasta. Dali oli poikinut aamuyöntunteina. Isänä toimi R. Facet. AAA45409. Ja kuinkas muutenkaan, sonni-prkl sieltä tietenkin syntyi.  Tämä oli sitten Dalin viimeinen mahdollisuus. Enää sitä ei siemennetä. Ei siis yhtään ainutta lehmäjälkeläistä jää tuostakaan elukasta. V***ttaa sitten heti vuoden alkajaisiksi.

Lypsyllä meni hermot pohjia myöten kahden elukan kanssa. Ählämin ja Alaskan. Alaska höyrysi kiimassa ja potki koneen alas juuri kun sen aina takasin sain ja kun Ählämikin aloitti saman leikin, päässä kilahti!! Huusin suoraahuutoa kaikki herjat ja kirosanat elikolle. Kiepsahdin aseman raput ylös ja ennen kuin elikko ehti sanoa ammuu, oli nokkapihdit kärsässä ja toinen pää oikeen veetumaisessa kulmassa kiinni. Antaa elukalle sopivasti nöyryyttä ja jalka pysyy maassa.

Dali lypsi kahdesta tai kolmesta vetimestä vasikalle sopivan annoksen ja juotin siinä välissä vasikan. Vasikka on muuten kunnon jytky. Syntymäpaino arviolta 60 kg. Sain litran houkuteltua suusta alas. Itse juottaminen oli ihan helppoa. Mutta ne kylkiäiset siinä ympärillä.... Viisi vasikkaa nyhti jokainen omasta suunnasta haalaria ja kumpparinvarsia. Ja koettivat parhaansa mukaan lipoa naamasta. Osa onnistuikin pusuttamaan. Vasikalla ei muuten ole samanlainen riivinrautakieli kuin lehmillä. Jotta ihonkuorintaa ei tapahtunut.