Gerru on tämän viikon harjoitellut ulkoilemista ilman valvontaa. Hiirestyksen riemuista kissa ei vielä juuri mitään tiedä, mutta oottakaahan kun tuo lumi alkaa hellittää alkavat ne varomattomat pikkujyrsijät tulla kolosistaan. Maanantaina laskin Gerrun ekan kerran ovesta ja kävin parin tunnin päästä huutelemassa. Gerru tuli kuuliaisesti heti kotiin. Hyökkäsi ruokakupille ja söi, kuin ei olisi ikinä ruokaa saanutkaan. Joka päivä Gerru on ulkoillut enenmmän tai vähemmän. Yksi päivä jopa kuusi tuntia. Aitan alla on mukavaa, siellä ei ole lunta ollenkaan.

Vielä on naapurin Mirri kohtaamatta. Saa nähdä kuinka käy. Jos Mirri alkaa isotella, ajan sen kylmästi pois. Jos se on siivolla, voi olla nurkissa. Mirrrikin nimittäin lahtaa ihan mukavasti navetan vintiltä siimahäntiä. Mikäs parempi konsti suojella viljoja, kuin luomupyydys. Ei myrkkyjä nurkkiin. Eläköön kissat!!