Vattia piti lähteä vielä yötämyöten käyttämään sairaalassa. Säikähdin niin p*rusti, kun Vatti meni välillä yskiessä naamasta aivan siniseksi. Yskiminen oli raastavaa kuultavaa. Halusin varmistuksen lääkäriltä. 

Herätin Nallen nukkumaan omaan sänkyyni, jos Hatti heräisi tällä välillä.

Meidän ei tarvinnut odotella ensiavussa kuin viis - kymmenen minuuttia. Onneksi Vatilla oli vain ärhäkkä virus, ei muuta. Käskettin seurailla kuumetta ja hengitystä. Korvatkin olivat parantuneet, niin ei tarvitse enää erikseen lähteä niitä tarkistuttamaan.

Lääkäri vilkaisi varmuuden vuoksi myös minut, kun yskä on taas pahentunut. En siis ole vieläkään parantunut tadistani. Käski lisätä astmalääkkeitä, koko sen ajan kun olen sairaana.