... Tänä aamuna vein Napun kerhoilemaan kahdeksi tunniksi. Piti hakea tuntia ennen, sillä oli puheterapiaan meno. Mummi näköjään tuli kaksosten vahdiksi, kun starttasimme pihasta. Nalle tuli mukaan, kun hällä oli samana päivänä reumakontrolli sairaalassa.

Saatiin auto parkkiin ja käveltiin parit korttelit terapeutille. Nappu on muuten hyvä kävelemään. Minä kun en harrasta kadunvarsipysäköintiä niillä ryöstöhinnoilla. Kun jättää himpun kauemmaksi, saa samalla rahalla pysäköidä paljon pidempään.

Nappu jäi tyytyväisenä harjoittelemaan ja me Nallen kanssa raahauduimme toiselle puolelle kaupunkia. Mökölle oli ostettava joku hiivatin lehti, missä oli MCR:stä joku hikutärkeä juttu... ostin sitten tasapuolisuuden nimessä Nallellekin lehden. Sitä samaa kun Heppukin diggaa.

Sitten haettiin Nappu ja tallustettiin takaisin autolle. Ajettiin suoraan saikulle. Ja voi vitsit, että auto oli ajettava parkkitaloon ihan ylimpään kerrokseen, kun oli aivan nuijalla täyteen lyöty parkkitalo! Ylätasolla oli kaksi ruutua vierekkäin tyhjänä ja peruutin maantielaivani toiseen. Aika tarkasti, sanoi Nalle, kun takana olevan pylvään ja puskurin väliin jäi kymmenen senttiä rakoa. Kuka on ajanut grand voyagerilla, tietää miten kankea auto se on.

Nalle ilmoittautui ja sitten mentiin odottelemaan poliklinikalle. Sairaanhoitaja päivitteli, että hän sitä ei mahda ylettää mittaamaan pituutta. No pituutta oli kertynyt 183cm.

Lääkäri tutki ensin Nallen ja sitten pääsin minäkin sanomaan sanaseni. Pyysin uuden reseptin, kun entinen on kaluttu tyhjiin ja koko paperikin alkoi olla reijillä. Samalla piti pyytää lausunto koululle, kun kutsunnat tulevat sinne. Lääkäri sanoi, että mahdollisesti syksyllä voisi päästä lääkkeistä eroon ja armeijaan menolle ei ole estettä. Nalle haluaa armeijaan.  Kyllä helpottaa kuulkaa!! Edes yksi murhe olisi vähemmän tässä elämässä.