Aamulla soitin tuhannen minuutin odottamisen jälkeen arvauskeskukseen päivystävälle ajan Vatti-paralle. Viime yönä ei nukuttu, huudettiin aamuyöhön asti.

Korvatulehdusta arveli jo puhelimeen vastannut hoitaja, kuten minäkin.

Arvauslääkäri ei löytänyt vikaa, mutta arveli lapsen olevan hieman kuivahtanut ja antoi lähetteen keskussairaalaan. Soitin isännälle ja kerroin juonenkäänteen. Eiku nokka kohti kaupunkia.

Vatti parkui koko matkan. Ja tietenkin nukahti vasta viimeisillä kilometreillä, sitten pitikin jo kiskoa autosta. Parkkitalo oli tupaten täynnä. Piti ensimmäisen kerran ajaa ihan ylös asti. Mulla ei tietenkään ollut rattaita mukana, joten oli mielenkiintoista kantaa koko matka. Lastenpolilla otettiin heti vastaan ja lastenlääkäri tutki ihanassa huoneessaan. Lääkärin vastaanottohuone oli oikea väri- ja leluparatiisi! Ensimmäiseksi löytyi korvatulehdus!! Toiseksi lääkäri totesi Vatin olevan sen verran kuivaksi päässyt, että ehdottomasti heti tippaan ja osastolle. Sain kanyylin laiton ajaksi armollisesti siirtyä käytävälle. Mutta kuului se Vatin rääkyminen sinne asti. Kauhea kuunnella. Vatti rauhoittui vasta, kun pääsi takaisin syliini.

Odottelimme aulassa hetkisen osastolle vientiä. Sillä aikaa Vatti innostui leikkimään ilmapallolla.

Osastolle Vatti matkasi osaston rattaissa. Lastenosastolle eristyshuoneeseen päädyttiin ja tietenkin syliin. Vaippa vaihdettiin ja sairaalan "hienot" kuteet. Tippaletkut kytkettiin. Antibiootti laitettiin menemään suoneen. Hyvä homma. Ei tarvitse enää kotona lääkitä. Kipulääkettä annettiin myös. Mutta että rauhoittuiko Vatti. Ei puhettakaan unista!!! Jos yritin vaivihkaa kellistää neitiä sängylle silmän luppastessa, alkoi järkyttävä huuto. Ei kun sylissä vaan. Lopulta hoitaja tuli pelastamaan. Kehoitti lähtemään, hän sylittelisi. Vatti näet vahti minua sinnikkäästi, etten häviäsi. Oli oikeasti helpotus lähteä, sillä edellisestä ateriastani oli ehtinyt vierähtään kahdeksan tuntia. Itsellä oli suunnattoman vaikeaa jättää pikkuinen Vatti sinne itkemään. Meinasin alkaa parkumaan itsekin...

Ensiksi menin alakerran kahvilaan haukkaamaan jotain. Olisin muuten pökrännyt rattiin.