Navetalle taas porhalsin lujaa jalaksilla seisoen. Oli kiirus tehdä valmiiksi mahdollisimman paljon, ennen lypsyn aloittamista. Ratsastuspäivä nääs.

Ei aina arvaa mitä oven takana on..

Maitohuoneen ja aseman laiton jälkeen ajattelin ennen karsinoihin menoa kuvata äitiä ja lasta. Kurkistin karsinaan. Siellä Venluska makaili kaikessa rauhassa, mutta vasikkaa ei näkynyt missään!!!

Kiersin kaikki mahdolliset lävet ja nurkat, vasikka pysyi poissa. Soitin jo anopille, että minne te sen vasikan pistitte??

Lähdin siitä sitten kiertämään lehmäpuolelle, kauhu kuristi sydänalassa. Vasikka löytyi! Se makasi kiepillä parsien välissä, Ukulele vahti sitä. Piti ajaa ensin lehmä pois parresta, ennenkuin aloin hätistellä vasikkaa pystyyn. Ukulele oli sitä mieltä, että vasikka on hänen. Ikioma löytölapsi ja alkoi lähestyä uudelleen. Ajoin lehmää uudelleen kauemmaksi ja samalla nousin parrelle. *Bäng*!!!! Iskin otsani ja poskipään täysillä teräsputkeen. Hetken aikaa linnut liversivät pään yllä ja koski niin, että oksetti. Mutta eipä auttanut jäädä nyyhkimään. Kannoin vasikan asemalle ja aseman kautta se kipsutteli nätisti kohti hoitokarsinoita. Venla sille hellästi muuki, mutta minä kurja luotsasin vasikan ohi ja kohti vauvalaa. Koko kööri seisoi portin takana odottamassa. Vasikka käpertyi oljille nätisti kiepille ja nukahti.

Ukulele huuteli löytölapsensa perään. Sille ehti tulla jo ikävä.

Kävin kuvaamassa mussukan myöhemmin. Annoin nimeksi Hiisi, koska manasin vasikan kohdalla: "Hiisi vieköön, minne se vasikka katosi!"

Otan toisella kertaa paremman kuvan.  Venluska oli tunkemassa lypsylle joka välissä, rasittavaa! Eikä se huitomatta konetta antanut laittaa. Toivottavasti ei taas tarvitse lypsää kuukautta sidottuna...

Niin ja se vasikka on lehmä merkkinen.