Ratsastustunti oli poikkeuksellisesti tänään viideltä. (Koska minulla on meno huomenna vakitunnin aikaan.) Mukavasti oli tilaa, kun meitä oli vain neljä. Riku-Liepu-Viki ja Roi. Mökö Roilla ja minä Vikillä.

Ihanasti kun oli tilaa, sai laukatakin oikein sydämen kyllyydestä ja molempiin suuntiin. Vikin laukka on kyllä suuremmoista. Vaikka vasenlaukka onkin vaikeampaa, sain laukat pysymään hyvin.

Kentän halki ratsastettiin kulmasta kulmaan, ensin ravissa. Pientä väistätystä koko matkalla. Sitten suoristus ja suorakulmasta päätyyn jossa toinen suorakulma. Ja suunnanvaihto.

Laukassa toiset tekivät väistätyksen ja Mökö ja minä keskityimme pitämään laukan ja linjan. Viki suoriutui hienosti. Tällä kertaa olin tarkkana kuin porkkana, enkä antanut Vikin ottaa yhtään löysiä.

Mutta Roi... se tuli tunnille suoraan tallista ja sitä laiskotti. Se otti kaikki tilaisuudet irti, joissa pystyi heittäytymään umpikuuroksi kaikille pohkeille ja avuille. Mökö saikin tehdä koko tunnin edestä töitä pitääksen Roin vauhdissa.

Kylläpä juoma maistuikin tunnin jälkeen.