Kahdeksan aikaan aamulla hävittiin lumipilvenä horisonttiin, nimittäin Mökö ja minä. Autolla. Ei juoksemalla.

Auton keula kohti etelää. Ensimmäinen pysähdys Juvan abc:llä. Heti jatkettin matkaa. Sitten vaan yhtäsoittoa Heinolan Tähtihoviin. Lounaan paikka. Samaisesta paikasta Mökö löysi ystilleen syntsälahjan. Ostettiin vähän napsittavaa kahvin kera autoon mukaan. Ja taas matka jatkui. 

Seuraava kohde oli Hämeenlinnassa. Laitoin navigaattorin päälle, koska en ollut íkuna ennen käynyt ko. paikassa. On näet sopinut, että menemme kylään serkkuni luo. Serkun, jota en ollut nähnyt sitten mummin hautajaisten ja ne taisi olla kahdeksankymmentä luvun lopulla. Niin että johan oli aikakin. Vuosikaudet minun sukuani edusti vain siskoni ja mutsi. 

Melkein navigaattorilla perille, puhelimella loput. Vielä syvään hengitys ja valmiina tapaamaan ihminen, jonka on toivonut näkevänsä jo kauan sitten. Jälleennäkeminen oli lämmin. Tutustuminen uusiin sukulaisiin, serkun perheeseen jota en ollut ikinä ennen tavannut. Pikakelauksella kuulumiset, kahvit, ja kasa valokuvia. Aivan liian pian oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Jäähyväiset venahtivat. Lopulta oli pakko riuhtaista itsensä ulos, koska olisin alkanut pian vollottomaan. Mökökin näki sukuaan ensimmäisen kerran, muitakin kuin omia serkkutyttöjään ja tätiään. 

Taas oli lykittävä navi päälle. Nyt määränpääksi asetin Ypäjän hevosopiston. Olimme menossa opistolle yöksi. Kävimme hakemassa avaimet kurssikeskukselta ja ajoimme sitten Härkätalliin yöksi. Huoneemme oli iso:

Vessa päivysti aulassa. Koska muita ei ollut koko talossa, saimme olla kuin tykkäsimme. Ainoa miinus huoneessa oli, että se oli älyn kylmä. Patteri paahti täysillä, mutta vain kahden peiton alla täydet vaatteet päällä tarkeni. 

Yö meni katkonaisesti. Heräsin varmaan kymmenen kertaa, samoin Mökö. Minun heräilyn syynä oli patja. Liian pehmeä, selkä oli aamulla aivan kuollut. 

jatkuu...