Juu, sattuu ja tapahtuu...

Molemmista lehmistä meni viljelyyn, ei vielä kuuria. Lämmitin maitoa Ikulle ja lisäsin vasta sitten hapon. Vähän kummastellen suostui moista sotkua juomaan puolet pullosta, loput upposivat Ipanalle jolla paita oli kummasti edelleen päällä.

Siinä viimeisiä elukoita likimain jo keräiltiin asemalle, anoppi ajoi Uuniomenaa ylös. Jo aamulla Omppu käyttäytyi hivenen kummasti. Omppu ei ylös juuri päässyt ja kun lopulta pääsi huojui puolelta toiselle. Kiiruusti asemalle. Mitattiin lämpö, katsoin solut ja nopea lypsy. Elukka karsinaan. Karsinaan meinasi levitä siihen paikkaan.  Pääsi kuitenkin tasapainoon ja mieluili evästä. Kiiruusti pari lapiollista hain eteen. Alkoi syödä. Elukalla taisi olla kiljuva nälkä. Päivystävä sille piti soittaa. Onneksi oli naapurikunnan puolella, ihan tuossa rajalla kotonaan ja tuli heti. 

Suoneen pujoteltiin pullollinen lääkettä. Pötsiperäinen halvaus. Tuntui tokenevan ja halusi lisää ruokaa, jota sitten mätinkin urakalla eteen. Syötyään kylliksi, laittoi maata. Näytti ihan normaalilta.

Pidempi tovi meni eläinlääkäritilassa jutellessa tuon tutun lääkärin kanssa. Siis varmasti kaikista mukavin eläinlääkäri ikinä!!

Raatoautokuski oli soittanut ja pyytänyt raahaamaan Dalin-raadon tienposkeen. Siis tuohon tilan ohittavan tienposkeen. Mietittiinkin, että millanen tunari siellä kuskina on? Tiessä ei nimittäin ollut mitään vikaa, aurattukin oli. Sillä maitoautot tulee säässä kuin säässä, oli keli mikä hyvänsä, navetalle. Samoin raatoautojen suomalaiset kuskit. (sori , pitäkää vaan rasistina) Sinne se jäi lehmänraato tienposkeen odottamaan kuskia. Jos ei ehdi tänä iltana hakea, niin onpa kiva näky kun raato rojottaa oikosenaan tienposkessa. Ihmiset ajelee huomenaamuna töihinsä...