Ihan kättelyssä en palloa vasikoille antanut. Ensin siivottiin karsinat ja laitoin pikkuvasikoille puhtaat pehkut. Isommille ei kannata laittaa, ennenkuin ihan viimeisenä ennen navetasta lähtöä. Ne vaan sotkeevat heti kaiken.

Torkku-perhana oli halvaillut taas aamulla. Olivat traktorin avulla nostaneet sen ylös ja saaneet siten käsin lypsettyä paremmin. Maitoa oli tullut lähes neljä litraa. Ja vasikka-ahmatti oli kietaissut kaiken pötsiinsä!! 

Pallon annoin pikkuvasikoille. "Siunatkoon!! Mistä tuo tuli?!?"

Naapurikarsinan vasikat yrittivät kaikin keinoin pölliä ihanuuden itselleen. Tuli varmaan kielen virutuksen maailmanennätys, kun jokainen yritti päästä nuolaisemaan palloa.

Niin, pallossa on kahva. Ilmeisesti voi elukka napata sen suuhunsa ja kantaa herra ties minne...

Lypsylle päästiin myöhään, mutta se ei nyt haitannut kun ei ollut ajoilta. Haalasin taas kaikenkarvaisia potkureita omalle puolelleni. Anoppi ei päässyt sitomaan varmaan kuin yhden. Ukulelelle anoin varoituksen: yksikin jalan heilautus ja se olis siinä. Pitihän sen päästä kokeilemaan, olinko tosissani ja olinhan minä. Jalka meni putkeen kiinni nopeammin, kun ehditte sanoa vasikka. Vaan kylläpä oli sitten mukava pyyhkiä kaikessa rauhassa ja laittaa kone. Kiäh, kiäh...

Peseta jäi kiinni solutuksesta ja sen maidon laskin pöntöstä sankoon. Anoppi lypsi käsin soluttavan vetimen ja sen perästä laitettiin elukka karsinaan. Olin laittanut Vekin karsinaan, kun on kerran päivässä lypsettävä. Mutta häädin sen pois ja sain Pesetan tilalle. Vekki ei paheksut. Karsinassa olo olisi tiennyt tosi laihoja sapuskoja. Nyt pääsi appeen ääreen. Niillä lypsimillä en sitten lypsänyt enää ketään toista, varmuuden vuoksi.  Kikkailemalla konstailin loppujen elukoiden lypsyn. 

Saatuamme lypsyn päätökseen, aloin pestä asemaa ja anoppi ja isännys menivät nostamaan taas Torkkua konevoimin. Sain koneet pesuun ja aseman siistiksi. Menin katsomaan Torkkua. Se meni heti syömään, kun se oli lypsetty. Nyt on maitoa myös aamuksi jemmassa.  Hetken elukka söi ja joi ja kävi sitten takaisin maate. Huomen aamuna nostetaan taas uudelleen, mikäli ei reipastu itse.

Menin laittamaan loppuihin karsinoihin pehkut ja anoppi siirtyi Pesetan karsinaan, mittaamaan kuumeen elukasta. Otti hännästä kiinni ja tuikkasi mittarin persauksiin. Lehmä nosti korvat pysyyn ja siirtyi eteenpäin.  Anopin ei auttanut kuin kävellä perässä. Niin ne sitten piiriä pyörivät. Lehmä etunenässä ja anoppi perässä hännästä toisella kädellä pitäen ja toinen käsi piti mittaria lehmän p*rseessä! Siinä vaiheessa kääkätin kaksin kerroin hangonvarteen nojaten ja  hoilasin: piiri pieni pyörii! Anoppi tiuskaisi lehmälle että:" Elä elukka kehtaa..." Nauroin kaksi kertaa kovemmin. Riitti, kun vilkaisinkin vaan lehmään ja taivuin samantien kaksin kerroin...

Niin ja se Viettelys ei sitten poikinutkaan. Oli yöllä käytyäni navetassa ihan rauhassa. Että sen pituinen se.