Iltalypsyn jälkeen, kävin kurkkaamassa Uuniomenan karsinaan. Siellähän se rouva makasi pitkin pituuttaan ja ponnisteli. Huuti niin sydämeen käyvästi, että kiersin Rauhan karsinan kautta, puhkaisin kalvot ja tartuin vasikan etujalkoihin. Aloin kiskomaan oikeen pohojanmaan kautta. Kolmella neljällä hirvittävällä kiskaisulla vasikka oli maailmassa. Aivan järjettömän kokoinen vasikka mulahti emästä ulos. Ajattelin jo, ettei vasikka lopu ikinä. Sitä vaan tuli ja tuli emästä ulos! Vasikan isä on Iso-Räihän Tenori, charolais-rotuinen. Vasikka on kyllä komea ja komean värinenkin:

Kylläpä emä sitä sitten luuttusikin. Annettiin olla vasikkansa kanssa toista tuntia ja päätettiin yötä vasten pölliä vasikka. Ettei lähde vaeltelemaan, kaikissa sairaskarsinoissa kun on porukkaa.