Aamulla laitoin normaalisti lantakoneen kulkemaan, kuitattuani virheen. Menin sankot kourassa asemalle. Piti kiiruusti tellätä sankot maahan ja käydä länttäämässä kone sammuksiin. Nimittäin typerä Sitrus oli hirttäytynyt mahastaan lantakoneen köyteen. Elukka oli kietoutunut köyden ja pystytolppien väliin. Sammutin siis koneen ja kävin käsin kiskomassa kelalta köyttä alas niin paljon, että sain typerän elikon pois pinteestä.

Kone uudelleen päälle, että kela juoksutti köyden omalle paikalleen. Asema valmiiksi ja ajamaan elikot lypsylle. Uuniomena piti nostaa taas traktorilla ylös. Se jäi seisomaan, mutta se ei pääse itse ylös. Lääkäri antoi sille eilen kipupiikin. Jostain tuntemattomasta syystä sen takajalat ei pidä lainkaan. Halvausta ei ole. Urut sai samalla lääkekuurin. Pistettävää ja tuubeja vetimeen. Oli streptokokki "jotain" kasvanut.

Kun ajoin elukoita asemalle, silmiini pisti outo möykky sonnan seassa. Kun näin syyllisen arvasin mistä kyse. Venus oli luonut, noin kolmen kuukauden ikäisen sikiönsä. Kuvasin tämän kännykällä:

Tämäpä sinetöi Venuksen kohtalon. Kunhan lääkkeet ovat häipyneet lihoista, Venus joutuu taivasautoon. Uuniomenan kohtalona on joutua siihen toiseen autoon...

Ametisti piti ripustaa nokkapihdin jatkeeksi, koska koipi ei jaksanut olla aloillaan. Sain melkein lypsettyä sen välissä. Ammua olen muuten toisinaan lypsellyt välissä, silloin kun en jaksa venkslata sen kanssa. Ammuahan minä en sido, anoppi sitoo. (siis ei se lehmä)

Iku on oikea totaalikieltäytyjä juoton suhteen. Se riiviö on löytänyt vesinipan ja ilmeisesti vesi maistuu sen mielestä paremmalle, kuin hapatettu maito. Ipana puserosssaan, käy kyllä hapanjuotossa säännöllisesti.

Atriaa piti eilen muistuttaa myös nokkapihtien olemassaolosta. Se pudotti koneen kahdesti ja vakuutan, ettei sen jälkeen enää kertaakaan.

Valio on nyt karsinassa, vaikka sillä määrä vasta 25. pv, mutta utare on jo aivan piukka. Ämmälläkin alkanut täyttyä lupaavasti. Molemmilla samaa sonnia.

Navetalla saa olla nykyisin aamulla ja illalla aivan tappiin asti. Eilen illallakin tupaan kampesin vasta vaille iltakahdeksan.On niin paljon erilleenlypsettävää ja muuta harmia, ettei kertakaikkiaan kohta vuorokaudessa tunnit riitä. Illalla en halua enää kuulla sanaakaan lehmistä. On niin mitta täynnä kertakaikkiaan.