Jutan nimiehdotukset olivat kyllä kivat, mutta päädyin sitten antamaan nimiksi Ego sonnille:

Ja Eko lehmälle:

 

Egolla on pitkät sukat takajaloissa ja pyllyn päällä laikku. Ego on myös paljon isompi.

Olin sitten Hepun kanssa iltatöillä "lomittamassa" isäntää. Toki lomittajakin siellä oli. Heppu juotti vasikat, lomittaja siivosi karsinat ja minä laitoin ruokintapöydän kuntoon. Paljoa ei tarvinnut appeen kanssa pelata, pöytä oli aika tyhjä. Hyvin oli ape lehmille maistunut. Lähdin sitten ajamaan lehmiä lypsypuolelle. Lomittaja tuli kaveriksi ja Venla ei olisi millään päästänyt minua yhtään mihinkään. Se seisoi kuin sahapukki ja nuoli haalariani. Oma syyni, en ole ollut tarkilla vähään aikaan. Sillä on ollut ikävä. <3 Jäin sitten siivoilemaan syöntipuolen ja umpipuolen. Virtsakourusta kaivelin kolalla enimmät sonnat pois, sillä aamulla oli lehmäpuolen  vaijeri toisesta lantakolasta katkennut. Onneksi lantakäytävät eivät vallan uineet sonnassa. Parret kuivitettuani, kävin pesemässä saappaat ja hain toimistosta utaretulehdusnäytettä varten putkilon. Fifi oli alkanut aamulla soluttamaan. Pyysin lomittajaa ottamaan näytteen putkiloon ja kävin sitten laittamassa paperit valmiiksi ja jätin maitoautokuskia varten näytteen tankin rappusille. Sitten palasin asemalle. Nyt kun on ollut tuota taukoa lypsyhommista, on lypsyrutiinin kanssa vähän niin ja näin. Pahimpien potkureiden alle en edes yrittänyt, mutta kyllä minä muutaman lehmän silti lypsin. Ensimmäisen kerran Ydin -lehmän. Kerran se pudotti koneen, mutta laitoin heti takaisin ja jäin viereen vahtimaan ja rapsuttelemaan jalasta. Lehmä antoikin sitten melkoisen saaliin pöntöön. Liekö sitten aamulla pidättänyt maitonsa. Sitä tuumi lomittajakin.

Heppu tuli asemalle ja annettiin hänen suihkuttaa ja rasvata vetimet lypsyn jälkeen. Minä kävin aina ajamassa uudet satsit elukoita asemalle. 

Venla-riiviö oli taas vauhdissa. Se hiippaili salaa asemalle poistulokäytävää pitkin ja mieluli jalkamerkkejä pölliä. Se sammutteli ja sytytteli aseman valoja. Asetuin sitten tikkaille, että Venla nuolisi haalariani ja olisi muuten pois "pahanteosta".  Yhtämonta kertaa, kun laskettiin lehmät syöntipuolelle oli Venlan tietysti mentävä pois, niin yhtä monta kertaa se myös tuli takaisin. Mahdottoman utelias pikku lehmä.

Aseman pesun ajankin se halusi seistä Hepun rapsutettavana. Sitten sen oli lopulta jo mentävä syömään. Kyllä me sen kujeille naurettiin.

Tässä sitten on Venlan vasikka Eepos:

 

Tälläkertaa olin nopea ja sain kokovartalokuvankin:

Pikimusta Eros:

Ihanan ihana Ennätys:

Ennätyksen karva on kuin silkkiä.

Ammu on vihdoin ja viimein oppinut makaamaan aina parressa, liekö murrosikä menossa ohi. Katsokaa, miten puhdas!

Yö yllätettynä:

Se on ilmeisesti tulossa kiimaan. Hyvä, hyvä!! Äpyli tuskin on kiimassa, se on tulevasti tiine. Enkä usko valekiimaan sen kohdalla. Yöllä on kyllä aika nolo ilme.

Lopuksi seurasi Tusinan nosto. Isäntä tuli kaupungista ja jakoi ensin appeen ja sitten kävi hakemassa koneen. Nostettin lehmä liinoilla ylös. Ensin se oli liinojen varassa, mutta sitten alkoi ilmeisesti tunto palata jalkoihin ja se jäi rauhallisesti seisomaan. Lomittaja lypsi sankollisen käsin. Onneksi Tusina ei ole tiukka. Samalla Heppu juotti Tusinan sankolla. Lehmä jäi rauhallisesti syömään, seisaaltaan kun lähdin navetasta.