Eilinen päivä hurahti kaupungilla. Askarteluliikkeessä täydensin varastojani. Piipahdin pehmiksellä, kun jalat eivät enää jaksaneet. Lopulta soitin kyydin. 

Meinimme katselemaan jotain minulle. Ja sainkin ne. Ja tässä ne ovat:

Joka ei tiedä mistä on kysymys, huutakoot hep!

Löysin myös uuden avohaalarin navetalle. Siinä pitkähihaisessa on ollut jo tukalaa. Enkä osaa olla ilman haalaria, kun on ne kätevät taskut.

Kotona Äpylin lääketesti näytti edelleen sinistä. Miten paljon siihen elukkaan on pumpattu tavaraa??

Akanan kanssa sai ottaa matsia. Elukalla oli nokkapihdit ja silti oli potkaista anopilta pään irti!! Sanoin, että kierrätetään se. Ei kenenkään tarvi henkeensä menettää yhden ilkeän elukan takia. Niin Akana joutui viimeiselle paikalle ja armoa en tuntenut. Nostin elukan jalan niin ylös kuin mahdollista. Ei yhtään enää egoillut, vaan seistä jäpitti kolmella jalalla kuin flyygeli. Siitäs sai!

Illalla vielä käytiin ystävien luona. En siis ehtinyt testiajaa ostoksellani.

Tänä aamuna kännykkä herätti 04:45. Ruhtinaalliset unet! Nappu öykkäröi välissä koko yön ja toinen kaksosista möykkäröi pitkin yötä.

Navettaan kirmasin, tällä kertaa pyörällä. Pihasta kun lähtee, ei kertaakaan tarvitse polkea vauhtia ajaakseen navetalle. Eläköön alamäki! 

Laittelin ensin pyykkikoneen laulamaan, sitten maitohuoneen ja aseman ja lopuksi vasikoiden juomat lämpiämään. Tyrkin sapuskat vasikolle, hiehoille ja umpioille. Ajelin lehmiä asemalle, kun anoppi komusi ruokintapöytää pitkin.

Siitäpä lypsämään. Eipä mitään mainittavaa.

Aamupalan jälkeen herätin Nallen notkumaan tupaan ja raahauduin kasvimaalle. Kasvimaan laitossa hurahti puolitoistatuntinen. Perunaa vaille valmiiksi tuli.

Ei auttanut kuin lähteä käsienpesulle ja kaupalle, sillä jääkaapissa valo huuteli yksinänsä.

Kaupasta raahasin taas elämää suuremman satsin tavaraa kaappien uumieniin.

Sapuskan laittoon. Pihagrilli kieltäytyi yhteistyöstä, oli pakko lyödä sähköversio tulille. Hetipä syönnin jälkeen piti taas lähteä lehmiä katselemaan silmästä silmään.

Vasikoita juottelin, kun anoppi tuli. Anoppi hyökkäsi karsinoihin ja minä kävin työntämässä elukoille evästä eteen. Taas porukoita asemalle ajamaan. Akanan runttasin ekaan riviin viimeiseksi. Sen elukan pärstästä oli saatu tälle päivälle ihan tarpeeksi. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Olimme molemmat jo lypsytöissä ja Tähti narahti solutuksesta. Heti arvasin asianlaidan, kun otin alkusuihkeita. Otin lettupannun ja tein testin kahdesti. Sama tulos molemmilla kerroilla. Kaksi vedintä työnsi velliä, toinen jopa puuroa. Ei hyvä. Lypsin kaksi vedintä siinä paikalla ja siirsin sitten ekapaikalle. Siinä lypsin puurovetimet. Tällä koneella ei sitten muita. Kävin pesemässä kädet maitohuoneessa ja otin kertakäyttöhanskat. Ennen Tähden siirtämistä karsinaan, hölväsin koko utereen vihreällä linimentillä.

Ja taas jatkui meno. Lääkelehmät olivat lopulta vuorossa ja sitten narahtti Dali. Ommeltu vedin työnti mössöä. Sitä ei voinut lypsää koneella, mutta käsin nyhtämällä röppöä irtosi kiitettävä määrä. Dalilla oli kuumetta yli neljäkymmentä.  Karsinaan sekin utarekäsittelyn jälkeen. 

Lähdin mittaamaan Tähdeltä kuumeen. Tuikkasin elukalle mittarin hanuriin. Ja sillon lähdettiin! Elukka marssi ympyrää, eikä auttanut kuin hännästä pidellen toinen käsi hanurissa marssia perässä. Alkoi naurattamaan, kun muistelin miten anoppi kerran käveleksi Pesetan perässä monta, monta kierrosta karsinassa. Tähti kuitenkin pysähtyi ja herkesi paskalle. Mittarihan ei kestänyt sisällä ja piti tuikata takaisin. Lehmällä kuumetta neljäkymmentä. Prlkle!!

Anoppi rimputtamaan eläinlääkärille, iltapäivystysaika. Onneksi lääkäri tuli kohtalaisen pian soitosta. Olimme jo laittaneet aseman pesuun ja muutkin hommat reilassa. Juotin siinä vielä Ammun vasikkaa, Hurmuria, kun sillä ei ollut aijemmin juomahaluja. Pyysin anoppia mainitsemaan myös vasikasta lääkärille. Ei tarvitse kaikkien vasikoiden kuolla. Harava kuoli eilen. 

Tässä on Urut-lehmän vasikka Harppu:

Eikä ole muuten Tutti vielä poikinut...