Minun nimi on Venla. Olen Itä-Suomenkarjaa eli kyyttö. Synnyin 19.11. AD 2006, Äänekoskella Räihän kylässä. Kotini oli pieni ja kotoinen navetta. En muista niistä ajoista juuri mitään, paitsi emoni. Emo nuoli minut ja ruokki. Emon maito oli maailman parasta herkkua. Emo oli mielestäni maailman ihanin. Isääni en ole koskaan tavannut. Emo sanoi, että isä tuli pienessä putkilossa käymään. En ymmärtänyt sitä silloin.

Samassa navetassa asui muitakin mammoja, mutta emoni oli kaikista paras. Sitten eräänä päivänä kotiini tuli vieraita. Emoni sanoi, että hänen täytyy lähteä niiden mukaan. Rukoilin emoa jäämään, mutta emo käski minun olla vahva. Emo sanoi, ettemme koskaan eroa hän jäisi asumaan sydämeeni. Muistan, että katsoin emoni kosteisiin ja rakastaviin silmiin. Emo kuiskasi vielä rakastavansa minua aina. Sitten hän oli poissa. En nähnyt emoa enää koskaan.

Itkin joka ilta itseni uneen. Toiset emot koettivat lohduttaa minua. Muttei se auttanut. Päivät kuluivat, viikot ja kuukaudetkin. Emoni pysyi poissa.

Tuli kevättalvi. Navettaan tuli taas vieraita. Ihmisiä taas. Olin kauhuissani, kenet ne nyt veisivät?? Ihmiset ihastelivat meitä. Toinen heistä katseli minua. Koetin tekeytyä oikein huomaamattomaksi.

Sitten pahin tapahtui. Minulle laitettiin narut ja vietiin ulkona odottavaan pömpeliin. Vaikka laitoin vastaan kaikin tavoin, jouduin sisään. Muut emot huutelivat perääni ja toivottivat hyvää matkaa. Olin kauhuissani, oli yksin. Ovi pantiin kiinni.

Kauhea keinuva matka alkoi. Ikuisuudelta tuntuvan matkan jälkeen, ovi avattiin ja ovesta työnnettiin sisään toinenkin vasikka. Se oli ihan erirotuinen kuin minä, aivan musta. Nuhhkimme toisiamme ja olimme peloissamme, mutta meitä oli nyt kaksi.

Matka jatkui. Välillä nukahtelin ja säpsähtelin hereille. Vieläkin pidemmän ajan päästä tulimme jonkin navetan pihalle. Ovi avattiin ja se musta vasikka lähti. Ovi meni uudelleen kiinni. Minne minua oltiin viemässä??

Tulimme sitten uuden kotini pihaan. Ovi avattiin ja minut talutettiin ulos. Astelin ihan outoon navettaan. Se oli täynnä uteliaita naamoja, jotka katselivat minua. Kaikki olivat erinäköisiä, kuin minä. Kävelin käytävää pitkin ja lehmät kääntyilivät parressa katsomaan. Ovi avattiin ja menin karsinaan. Siellä oli vaikka miten monta vasikkaa. Kaikki tulivat nuuhkimaan minua.

Uusi emäntäni katseli minua ja tuli silittelemään. En tykännyt, halusin kotiin. Koetin selittää uudelle emännälle, että haluan kotiini. Muttei hän ymmärtänyt. Silitteli ja sanoi, että kohta totut.

Tässä minä nyt olen. Viisi kuukautta vanhana, uudessa kodissani. 12.04.-07

Emäntä kävi joka päivä. Hän silitteli minua, puheli minulle. Päivä päivältä, ikävä hellitti ja aloin odottaa emännän vierailuja. Tutuistuin karsinan muihin vasikoihin. Heistä tuli kavereitani. Muistan heidän nimetkin vielä: Firma, Fazerina, Öljy, Överi, Ydin, Yrtti ja Ympyrä. Heistäkin osasta on jo aika jättänyt.

Saman vuoden syyskesällä kohisi. Olimme muuttamassa! Kaikki karsinan vasikat olivat tohkeissaan. Emäntäni, se toinen emäntä ja pikkuemäntä tulivat narujen kanssa. Päitsiä laitettiin naamoihin ja vasikka kerrallaan talutettiin ulos. He hävisivät ovesta ja pian emännät tulivat takaisin, hakemaan meitä. Oma emäntäni otti minut. Hän kehui, miten hienosti osasin kävellä vierellä. Uteliaana lähdimme matkaan. Kävelimme pois pihasta, tietä myöten ja sitten käännyttiin. Tuli alamäki ja näkyi suuri rakennus. En ikinä ollut nähnyt suurempaa. Menimme avoimesta ovesta sisään ja.. miten valtava se oli sisältä. Kaikki lehmät olivat siellä. Lehmät olivat kadonneet vanhasta navetasta jo aijemmin. Kun minä muutin uuteen kotiini, navetassa olivat vain hiehot ja ummessaolevat lehmät. 

Meillä vasikoilla oli uusi hieno karsina. Paljon suurempi, kuin se edellinen. Me riehuimme ja juoksimme ja hypimme siellä innoissamme. Emäntä  ja pikkuemäntä nauroivat meille.

Seuraavana keväänä, kerrottiin että minulle oli tulossa sulhanen käymään!! Olin hyppiä sorkistani ulos. Miltähän se sulhanen näyttäisi? Sitten ymmärsin emoni sanat: isä tuli pienessä putkilossa. En välitä kertoa yksityiskohtia sulhasen tapaamisesta, mutta niin vain kävi että sisälläni alkoi kasvamaan pieni elämä. Minusta tulisi emo!! Mitähän emoni tuumisi, jos olisi vielä kanssani...

Tältä näytin kun vasikka vielä oli masussani:

29.01.-09 pikkuiseni sitten syntyi. Olin valtavan ylpeä hänestä. Emäntä kehui minua maailman parhaaksi emoksi!! Emäntä antoi vasikalleni nimeksi Eepos. Nyt vasikkani kasvaa jo hiehona. Jonakin päivänä hänestäkin tulee emo ja saamme olla yhdessä taas. Sain myöhemmin myös toisen vasikan, mutta emäntäni sanoi ettei pikku Hiisi jaksanut elää. Että pikku Hiisi on nyt emoni luona. Emoni pitä nyt hänestä huolta.

Emännästäni on tullut minulle rakas. Haluan osoittaa sen hänelle aina kaikin tavoin. Joskus hän toruu minua kovakouraiseksi.

  Emäntä on paras, vaikkei olekaan lehmä.