Juu illalla samanlainen souvi niiden pahuksen rättien kanssa. Laitoin maitohuoneen reilaan ja menin asemalle. Raahasin rätit ja sankot ja aloin kuoria lypsimiä alas, vedet pöntöistä ja namiskuukkelit oikeisiin asentoihin.

Satuin vilkaisemaan ylös. Silmämunat oli pompsahtaa päästä!! Asemalle oli murtauduttu!! Takaportti oli saatu jotenkin auki -vannon että se oli lähtiessäni aamulla kiinni- ja täysi rivi nolonnäköisiä lehmiä seisoi jonossa aseman portin takana. Kaikki  mahdolliset narut oli kiskottu alas ja kaikki paikat paskottu. Todentotta, lehmät osaavat laskea viiteen. Sillä viisi elukka mahtuu täyteen riviin. Oli pakko nauraa!!!!! Ja isoon ääneen!! Kekseliäitä juuttaita. Laskin ensimmäisenä olleen Alohan läpi ja kaikki loput saivat jäädä asemalle seisomaan. Ajoin heti perään aseman täyteen. Odotustilatkin. Sitten kiersin syöntipuolelle ja ajoin kaikki lypsypuolelle.

Kävin kippaamassa vielä vasikoille täydet satsit juomista ja painuin lypsylle.

Selvisihän ne aamun pinnaritkin. Äpyli ja Vehnä. Molemmat tulivat nöyränä asemalle ja lypsivät valehtelematta pöntön täyteen! Varmasti keventi...

Yhdiste ja Atria puolestaan pudottivat kerran koneen, Venla oli aloillaan. Auran kippasin yöksi karsinaan, limoitteli ja ihankuin toisen puolen luut olisivat jo vähän myöten antaneet. Tuskimpa poikii vielä, mutta ompahan tallessa.

Elukat paskoivat oikeen voimansa tunnossa aseman täyteen ja vielä roiskivat sitä sorkissaan ympäriinsä. Kenenkään kanssa ei tarvinnut vääntää, että sai lypsylle ja muutenkin olivat loppulypsyn siivolla. '

Lehmien kanssa sattuu ja tapahtuu, on kosolti harmeja harmien päälle, mutta tottavie : ei koskaan tylsää!!