Navetalla hiiparoin jo kahden korvilla. Hermolepoa olla ammuvien kanssa, pois tuvasta.  Juotin ensin vanhemmat vasikat ja pesin sen jälkeen ruokintapöydältä yhden niljakkaan kohdan, johon olin itsekin livetä.

Sitten karsinoihin kuuraamaan ja hiehokarsinoiden jälkeen ajamaan lehmiä. Välke oli työnnetty sarvipään kaveriksi. Vaikka Välke on ay, on se ISO ay. Eipä sarvipää sille mitään mahtanut. Välke vain työnsi sen tieltään ja jatkoi ateriointia. Oikein sarvipäälle. 

Anoppi lähti syöttämään nuorimman vasikan ja minä aloittelin lypsyt.

Sain asemalle onneksi niitä hitaimpia sidottavia heti alkuun. Eivätpähän olleet loppupäässä hidastamassa töitä. Viimeiseen riviin tuli Ämpäri, toiseksi viimeiselle paikalle. Sen oli vaan jaksettava sitten seistä kunnolla. Ja seisoihan se, mutta sain koko lypsyn ajan harjata sen takajalkaa. Samapa tuo, kun kerta seisoi hillumatta.

Venluska ei onneksi antanut enää takasesta verta, kuten eilen illalla. Silti anoppi vahti maidon värin tarkkaan. Eilen illalla se maito laskettiin sankkoon vasikoille. Ei verimaitoja tankkiin. Liekö joku muksinut sitä tai jotain.

Dalilla kävi eläinlääkäri ja kuurille joutui. Vedin tulehtui. Taas piikitystä ja tuubihoitoa. Vekki sai pitkävaikutteisen kipupiikin. Ei ole oikein selvillä, mihin sitä koskee...