Jos nyt näet vaaleanpunaisia elefantteja, ei ehkä kannata jatkaa netissä roikkumista

Sudenlaakson rinteitä lähdettiin nousemaan. Kapusimme mutkikkaita rinneteitä ylös ja ylemmäksi:

Ohitimme pieniä kyliä. Liikenneympyrässä oli flyygeli:

Jonkin sortin tulimarjoja:

Bongasin tämän pienen perhosen tien pientareelta:

Saksalaisten, toisen maailmansodan aikana pommittaman sillan torsot:

Nyt alkoi todellinen nousu. Goudon sijaitsee yli 700m korkeudessa vuorilla:

Matkalla ylös pysähdyttiin kuvaamaan laaksoa. Mentiin pientä luontopolkua jyrkänteen reunalle. Heikompaa olisi hirvittänyt alas kuikistelu.  Pohjalla virtaa joki:

Vihdoin tultiin huipulle. Bussi piti  lykätä parkkiin alas ja kylään taas kiivetä jaloilla ylös. Gourdonissa on enää 54 asukasta tai sinnepäin. Väki vähenee..

Taidetta on täällä jokaisessa kylässä:

Kauniita ikkunoita:

Maisemat salpaavat kenen tahansa hengen!!

Kaukana, aivan kuvan yläreunassa häämöttää Korsikan saari:

Huipulla suosittiin samoja kauppoja kuin viime kerrallakin. Ostettiin paikallisten tekemiä tuotteita. SItten syömään. Ruoka oli oivallista, kerrassaan.

Ja taas bussiin. Nytpä oli edessä alamäki. Laskeuduttiin niitä kiharaisia vuoristoteitä kohti Grassen hajuvesikaupunkia.