Ratsastustunti alkoi 17 reikä reikä. Ensin suunniteltiin hevosten jakoa. Liepu meni toiselle aikuisratsastajalle, Riku Mökölle ja Bandi Fiiulle. Koska mukana oli vähemmän ratsastanut tytteli päätin ottaa itse Prinssin ja tyttöselle jäi Viki. Hän ei ollut ratsinut vielä kertaakaan Prinssillä. Ja hyvä olikin, että otin Prinssin. Ei olisi tytteli pärjännyt sille.

Prinssi oli tosi säikyllä tuulella. Ensin luimisteltiin skootterille, sitten puskasta tuli auto ja Prinssi loikkasi kauhuissaan sivulle hirmuisella loikalla. Sitten polkypöräilijälle piti metkuta. Tuntui että jokaiselle männynkäpysellekin piti nostaa karvat pystyyn ja loikkia karkuun. Oksilta tippuillevat pisaratkin olivat kauhistus. Se vallan vaani kentän reunoja maita myöten, ettei vaan sittenkin jossain puskassa ollut piilossa jokin peikko tai pientäkin pienenpi vihreä mies. Lisäksi Prinssiä laiskotti. Se koetti oikoa kaikessa mahdollisessa ja hivutti vauhtia parhaansa mukaa pienemmäksi.

Kyllä minä sain sen tottelemaan pohkeita. Vain kerran annoin pyllykarvoille raippaa, kun vetelehti ravissa.

Teimme tehtävänä kahdeksikkoa ja kahta ympyrää. Ensin ravissa ja sitten laukassa. Keskellä piti ravin kautta vaihtaa tarvittaessa vasen- tai oikealaukka.  Tehtävien jälkeen päädyssä isoa ympyrää ratsastettiin. Sitä ainaista hevosen kaarelle saantia. Ja samalla piti vauhti pitää vakiona. Aina on jokaisella jotain korjattavaa. Milloin hevonen alkaa vetelehtiä tai oma ryhti kusee.