Aamulla asemalla odotti ikävä yllätys. Letku oli irronnut yhdestä keskuskappaleesta ja pesu oli aloitettava alusta.  Kaikki "kiireet" toppasivat siihen. Lypsy myöhästyi melkein tunnilla. Laittelin maidot lämpiämään ja menin pöydälle. Annettuani apetta joka sorkalle, aloin juottamaan kaikki jauhevasikat. Juotin myös maitovasikan, Heliumin. Sitten siivosin Vokaalin karsinan. Se ainoana karjottaa hoitokarsinassa.

Loput juotettavat jätin myöhemmäksi. Siirryin kolan kera siivoamaan käytävät ja lantakäytävien päät putsasin pääkouruun. Siitäpä sai alkaa tunkemaan asiakkaita asemalle. Ja lypsyn pääsi aloittamaan.

Rouvat olivat kiukkuisia ja jalka nousi.

Lypsyn jälkeen, Vitamiinille minulla oli yllätys takataskussa. Maitoauton mukana tuli vihdoin eilen illalla se odottamani tavara. Laskin muut elukat syöntipuolelle ja jätin Vitamiinin ensimmäiseksi. Ukulele seisoi sen takana, joten pakoon ei päässyt. Laitoin valoa nopeammin silmukan kaulaan. Kieputtelin narun sukkelasti kaulan ja turvan ympärille ja korvien taa ja siitä porttiin kiinni. Nyt lehmä ei päässyt eteen eikä taakse. Se ei myöskään saaanut kiskottua päätä taakse.

Sittempä pujottelin imemisenesto "renkaan" sieraimiin ja kiristin sen sopivaksi. Nenäkoru oli paikallaan  ja irroitin lehmän naruista. Ei elukka tykännyt korustaan.Loppuu kusen lutkutus! ( Saa nähdä onko se iltatöillä paikallaan.)

Hiilelle annoin vielä ennen lähtöäni pullollisen ripulijuomaa. Laitoin kaksi sormea suuhun kielenpäälle ja vasikka imi niitä. Samalla kämmenen puolelta valutin pikkuhiljaa nestettä suuhun. Kaikki meni. Hiili oli nimittäin aika heikossa hapessa.