Aronia armas vasikoi yöllä itsekseen. Ennen yhtä oli pentu maailmassa. Sai jäädä aamuun emänsä huomaan, kun niin hyvin hoiti.

Aamulla sitten lehmät oli jo ajettu lypsypuolelle, kun tulin navettaan. Pentu oli karsinassa jaloillaan ja niimpä vein taluttamalla lapsukaisen vasikkalaan. Sinne jäi ihmettelemään ja toisten nuuskittavaksi.

Lypsyn aloittelin sitten heti perään. Syöntipuolelta olivat käänneelleet taas mattoja. Niinpä anoppi otti salaisen aseeni ja meni laittamaan sitä käännettyjen mattojen alle. Viilan otin keskelle lypsyyn. Lypsyyn ja lypsyyn. Eilen pidin siinä hetken konetta ja nyt yritin nyhtää käsin, ei mitään. Toivon totisesti, että elukka alkaa herumaan!

Aronian aika oli tulla asemalle. Syöntipuolelta kuului tuhahtelua. joku valopää koetti möyriä maton alle mutta yritykseksi taisi jäädä... njähhähhää...

Aronia piti sitoa. Se ei sietänyt edes vettä vetimilleen. Elukasta ei irronnut kuin hikiset puoli litraa. Vasikka oli imuroinut utareen tyhjiin, sille ei nimittäin mennyt pisaraakaan tuttipullosta. Näytti vaan mokoma tyytyväiseltä.

Sitten siihen vasikkaan. Vasikan isänä on Dansire Oman Opman FFF 95213.  Lehmävasikan jaksoi Aronia tikistää ja veikkaampa että tästä tytöstä tulee yksi navetan seuratuimmista eläimistä. Hän näyttää tältä:

Saa nähdä, onko aamulla mattoja käännelty. Iltatöillä nimittäin syöntipuolelta ei oltu käännetty yhtään ainutta mattoa. Yksi matto oli käännetty lypsypuolella ja sinnekin salaista-asetta laitoin, ennenkuin käänsin maton varovasti takaisin. Ja mikäkö salainen aseeni on. Sehän on tietenkin pippuri! Ostin suurtalouskokoa paketin. Tuskin saan sen kuitin verotukseen...