Ensi kerralla se voit olla sinä...

Sarjassamme paljon sitä päivässä ehtii..

Aamulla tuli karjantarkkailija, navetalle. Minähän en siihen sessioon osallistunut, kun tuvassa kakaroita pyöritin. Navetan nuuskimisen jälkeen tulivat tupaan. Isännys samalla valmistautui lähtemään Casella kaupunkiin ja kärrin kanssa.

Minäkin koitin raapia kamojani kasaan. Olin lähdössä samaan suuntaan, mutta voikkarilla. Hepun kävin hakemassa keskenpäivän koulusta matkaani. Anoppi jäi muksujen kanssa ja sen neuvojan.

Hepun kanssa pysähdyttiin matkanvarrella suorittamaan erinäisiä hankintoja tulevaa juhla-aikaa varten. Kelle ja mitä, jääkööt arvoitukseksi. Ainakin kaksosille..

Sieltäpä ajelin rengasliikkeen pihaan. Case jäi liikkeeseen saamaan uudet kumitossut alleen. Vanhat oli tarkoitus kipata kärriin mukaan. Isäntä sai puolestani ajaa ja minä siirryin keskiriviin. Tuleekin harvemmin siellä oltua.

Ensin kävimme tokmannilla, josta ostelin taas yhtä sun toista jolle ja kulle.. hmmm..

Sieltä ajoimme K-maatalouskauppaan. Vihdoinkin sain hyppysiini varaosan poljettavaan traktoriin. Hepulla kun on sellainen luxusversio, kauhallinen. Saa Nappu alkaa harjoittelemaan sillä ajoa kesällä.

Sitten Agrille. Ostin ratsastusvarusteita itselleni.

Uudelleen tokmannille, sillä edellisellä kerralla olin pannut merkille siellä olleet hevosenpallot. Samanlaiset, kuin reissussa bongasin. Ja osasin sieltä katsoa, Mersun vinkistä. Jotta tattis vaan. Punainen pallo lähti matkaan. Kuulemma siksi, kun vasikat ovat tyttöjä. Suurimmaksi osaksi. Se oli isännän valinta. Otin vielä muutaman purkin glögiä, glögiholisteja kun olemme (kaikki paitsi isäntä ja pienet).

Kassalle mentiin ja aloin automaattisesti lappoa tavaroitamme hihnalta tulleeseen kassiin. Siis meidän puolelle tulleeseen kassiin. Vieressä pakkasi mies ostoksiaan ja mietti minne muovikassi hävisi. Minä tajusin erehtyneeni, otin tavarani pois ja annoin kassin herralle. Sanoi:" Tämä taisikin olla teidän kassinne. Anteeksi erehdykseni. Luulin sen olevan meidän, kun se oli meidän puolella." Mies otti kassin ja kiitti ja sanoi ettei se mitään haittaa. Mutta vaimonsa katseli minua nenänvarttaan pitkin ja sanoi:" Se on MINUN MAKSAMANI muovikassi!!" Katsoin vähän ihmeissäni takaisin, mutten sanonut mitään. Olo oli kuin olisin ryövännyt pankin... Isäntä sanoi käyvänsä vielä yhdessä liikkeessä ja pyysin avaimet, jotta voisin viedä tavarat autoon. Sanoin sitten Hepulle:" Tule, lähdetään autoon ennenkuin ryövään vielä joltakin jotain muuta."

Akka meni vaikeaksi ja narsi perääni jotain mitä en jäänyt kuuntelemaan. Teki mieli viskata 20 senttinen päin ämmän naamaa ja huikata: "Kiitti lainasta!" Mulle ei v*****lla...