Oli onneksi yön seutuun hävinny raato rojottamasta... ei tullu siitä kelleen ohikulkijalle mitään traumoja. Vaikka saatto se maitoauton kuski vähän eilen illalla katella...

Omppu ei päässyt ylös tänäkään aamuna ja se lypsettiin käsin. Onneks on vaan kaks pyttynen elikko ja herkkä lypsettävä. Kait se menee sitte sekin elikko nosteltavaksi koneella.

Jäin aamulla yksin lopettelemaan hommia, kun anoppi kiiruhti tupaan pukemaan Nappua ja Hattia perhekerhoon.

Vatti oli ottanut tulet, kun ei mukaan päässyt. Vatti pääsi sitten toiseksi parhaaseen mukaan eli äitin mukaan. Menimme ensin meijerille. Vatti katseli pötsipastoja asiantuntevan näköisenä. Oli ottamassa joka sorttia mukaan. Sitten otettiin ostoskoriin juustoja ja oivaa. Ja hilloja. Ei mitään pikkupurkkeja, vaan  sankossa kuuden kilon satsit. Kesän satoa ei ole pakastimissa enää, kuin pari hassua purkkia omenahilloa. Meillä ei kauan vanhene.

Käytiin vielä rautakaupasta hakemassa näytepala paneelia ja sitten suunnattiin leikkimään pikku- Iin kanssa. Vatti tiesi heti minne ollaan menossa, kun mainitsin pikku-Iin. Vaatteiden riisumisen jälkeen Vatti kiiruhti heti tekemään inventaariota kaverin lelulaatikoihin. Äiteet saa aina rauhassa jutella omia asioitaan, kun likat leikkii keskenään. Viikon maailmanparannusterapia on istuttu. Ja sain vietyä kaksosten pieneksi käyneitä vaatteita -joista osa melkein käyttämättömiä- pikku-Iille jatkojalostettaviksi.

Kohtahan sitä tästä taas navettaan....