Koska eilen oli helle,niin tänä aamuna rankaisi. Ei käynyt edes mielessäkään potkurointi. Vuorasin vermeet ylleni. Tällä kertaa laitoin kakkulat suoraan haalarin taskuun. Huivin käärylöin kasvoille, pitämään naamarin sulana. Silmät jätin vain esiin. Otsalamppu kupoliin ja kamera kaulaan. Aamuisin on aina niin ainutlaatuinen valo. Navetan mittarissa pakkanen narskutti -31 astetta, sillä lailla...

Otin lämmittimen asemalle. En siksi että olisin tarvinnut lämmitystä, vaan siksi ettei lattia jäädy ja siksi että lämpöpuhallin sekoittaa ilman. Pakkasella navetan ilmaan tiivistyy kosteutta, joka käy henkeeni. En voi hengittää kunnolla.  

Lypsyissä ei mitään erikoista. Aromin jätin karsinaan, on sen verran utare iso ja vähän limottelee. 

Aamutöiden jälkeen lampsin kamera kaulassa napsimassa kuvia. Mittarissa oli vielä -30.