Kun vaapuin navetalle, kaksi kissaa seurasi minua. Huomasin pellolla teeri ukon:

(Kuva on rakeinen siksi, että elukka oli toooooooooooodella kaukana pellolla, eikä minunkaan pitkällä putkella ihan ihmeisiin pysty.)

Kissat huomasivat herkkupalan oitis ja sihnehtivät sitä hartaasti lumipenkalta:

Herkkupala pyrähteli välillä ilmaan ja metelöi.

Kissat mieluilivat makupalan luo. Sanoinkin että: siitä vaan, katsotaan kumpi teistä juoksee kovemmin takaisin. 

Sinne ne pellolle sitten läksivät:

Navetassa aloitin lypsyt ja ajelin toiseen riviin porukkaa. Kun sain Eristeen odotuskäytävälle, käänsin hetkeksi selkäni lantakäytävälle. Kun katsoin uudelleen siihen suuntaan, makasi Energia ihan kiinni lypsyaseman päässä. En kuullut sen tuloa, enkä sen romahtamista käytävälle. Hienoa!! Emme saaneet sitä ylös kahteenpekkan. Pääjohtaja onneksi sai. Saimme huojuvan elukan karsinaan. Sinne jäi makaamaan apaattisena.

Lääkärihän sille sunnuntaitaksalla tietenkin piti kutsua. Hiivattiako varten eivät voi sairastaa arkena..

Jäin odottamaan lääkäriä. Otin kasan pehkuja ja ne mukanani kävin istumaan niiden päälle vasikkakarsinaan. Justiina ja Jamssi heti lähestyivät. Jamssi kutitteli turpakarvoillaan ja pusutteli pitkin naamaa. Justiina taas nuuski ja kaipasi rapsuja. Käsi ylös, kuka olisi halunnut olla tilallani vasikoiden pussattavana?? 

Sittenpä lekuri tulikin. Totesi Energian kivuliaan näköiseksi. Vasikka ei ollut kuollut, totesi lääkäri sisätutkimuksen jälkeen.

Siispä otin sankollisen pellavarouhetta veteen liotettuna ja kaksi sankollista vettä. Sitten lääkäri pujotti mahaletkun elukalle:

Letkunpäähän suppilo ja suppiloon aloin kaataa pikkuhiljaa sankosta ensin vettä ja sitten pellavaliman perään. Lopuksi vettä kyytipojaksi. Kipupiikki ja antibiootti. Lopuksi aikaa ja katellaan. 100 prosentin varmuudella ei voi sanoa, tervehtyykö.