Hyvin alkoi taas tämäkin päivä. Päivä meni riidellessä Napun kanssa jokaikisestä asiasta mikä maan päällä olla voi. Sitten tuli Soneran asentaja ihan varoittamatta todella sotkuiseen kotiin. (grrr)  Narisi ettei heidän liittymässä ole mitään vikaa, kuulemma meidän koneessa on kaikki vika, kun heidän liittymänsä ei toimi. Ja paskat sanon minä! Soneran laajakaista oli susi jo syntyessään... Kun nuoriso tuli koulusta, laitoin rikinkatkuisen sähköpostin Hepun kouluterveydenhoitajalle, siitä viime viikkoisesta töpeksinnästä.

Navetalle kun ehdin, niin pesuri ei ollut jostain syystä pessyt. Lomittaja oli siitä huolimatta purkanut lypsimet asemalla. Välittömästi annoin lomittajalle palautetta pesemättömistä lypsimistä. (Ne oli karseessa kunnossa.) Purin vikahälärin pois pesurista ja menin asemalle laittamaan lypsimet takaisin pesuun. Ohjelmoin koneen jatkamaan siitä mihin jäi. Tulisi kiire saada lypsettyä kaikki ajoissa, ajoilta. Sanoin myöhemmin lomittajalle, että jos pesurissa on häläri päällä ja isäntäväkeä ei näy, soittaa jommalle kummalle meistä niin saadaan vaikka puhelimessa neuvoa ja pesuri ehtii pestä koneen ajoissa.

Semmari oli tulossa ja piti saada Ämpäri karsinaan Tunteen seuraksi. Helpommin sanottu, kuin tehty. Ainakin kymmenen kertaa pyydystin elikon ja kymmenen kertaa se karkasi käsistä. Laskettelin navetan seinät raikuen kaikki kirosanat etu- ja takaperin ja taisimpa keksiä pari uuttakin.Jollei lomittaja osannut tätä ennen kiroilla, niin nyt varmasti osaa! 

Uhkasin Ämpäriä teurasautolla ja vaikka millä. Lopulta lomittaja sai kalastettua elukan. Avasin karsinan portin ja kielsin Tunnetta tulemasta karsinasta. Menin sitten aseman eteen, ettei saakelin elukka enää sinne tunkisi. Niin eikös Tunne  hiippaillut karsinasta ja oli jo tulossa. Mulkaisin elukkaa murhaavasti ja karjaisin sille peräsuolen perukoilta, että "Sinä siinä! Ala p*rkele painua takasin sinne karsinaan, niinkuin olisit jo!!!" Mitä teki Tunne? Hiljaa peruutti p*erse edellä takaisin karsinaansa ja jäi sinne möllöttämään, että taisi se emäntä olla tosissaan.  Lopulta saatiin Ämpärikin sinne.

Tunne sai siementä ja Ämpäri oli tiine.

Niin lypsyn jälkeen tarjoilin omenoita navetan asukkaille. Elovenalle ei kelvannut. Apila veteli posket lommolla omenoita. Fariinille kelpasi ja USA:lle myös. Ja Välkkeelle. Muut eivät ymmärtäneet mitään hyvän päälle. Mutta ei makeaa pötsin täydeltä, vaan loput vein eläinlääkäritilaan tiskipöydän alle odottelemaan seuraavaa kertaa.