Joutavana sunnuntaina ajelin Hepun kanssa kaupunkiin etsimään Hepulle talvikenkiä. Ajattelin autoa käynnistäessä, että olis voinu soittaa mutsille mutta niin vähän aikaa olla kaupungilla että jäi väliin.

Ensiksi prismaan. Kenkiä ei löytynyt, mutta kaikkea muuta kyllä. Ainakin eteisiin matot. Luitte oikein, meillä on kaksi eteistä. Lisäksi ostin navetan wc / kylppäriin korivaunun. Laitoin sinne kaikki pesuaineet ja paperit.

Kun pakkailin kassalla kamoja, bongasin mutsin. Heppu kävi huitomassa nenän edessä että huomaisi meidät.

Kuinka ollakaan, hänkin oli ajatellut mielessään että saattaisi törmätä meihin. Kas kun mitään ei oltu sovittu, millon lie edes edellisen kerran soiteltu. Varsinaista telepatiaa!

Lähdettiin sitten yhdessä citymarkettiin. Sieltäpä ne kengät sitten mukaan tarttui. (Ja halvemmalla kuin prismassa..) Käväistiin vielä kahvilla ja sitten keskustaan. Mutsi jäi sinne ja me kävimme vielä apteekissa.

Kotiin kiirus ja navetalle. Valmetti oli karsinassa kun kuumeilemaan alkoi aamulla. Traktorilla sieltä ylös nostettiin, mutta itse se käveli asemalle lypsettäväksi. Jätettiin muiden sekaan, sai kuumelääkkeen koska eläinlääkäri ei halunnut tulla.

Viimeisen kerran tyhjennettiin Finksi ja Valio. Ne saivat marssia -juosta- Aromin kera mammalaan ja mammalasta ulostettiin Venla ja Anoppi. Molemmat piti saada aseman kautta läpi, mutta Anoppi kieltäytyi ja juoksi karkuun. Minä sitten perään huutaen että: "ANOPPI PRKLE!!!" Ja anoppi taas nauroi asemalla...

Aamulla raahustin vessaan ja manasin kun vessan toinenkin lamppu oli palanut. Menin sitten tupaan ja ajattelin sytyttää ainoastaan uuteen kynttelikkööni valon. Se saakelin sekunda värkki ei toiminut. Ajattelin lämpimästi valmistajaa..

...kunnes tajusin että missään muualla vikaa ollut kuin sähkössä. Sähköä ei tullut koko taloon. Tarkistin tuliko anoppilaan, sinne tuli. Vika oli siis meidän kylälle tulevassa linjassa. Sytyttelin sitten kynttilöitä tuvan täyteen, jotta lehteä näkisi tiirata. Vajaan vartin perästä sähköt palasi. Navetalle siis. Silläpä mitäpä olisin pimeässä navetassa tehnyt, jos aijemmin sinne olisin mennyt.

Otin autotallista kolan matkaani, sillä talvi tuli takaisin. Parhaillani polvea myöten kahlasin navetalle. Onneksi oli kola, sillä jouduin kaivamaan navetan ovet esiin hangen alta. Kesti kotvasen saada ihmisten kuljettava reitti raivattua. Piti kolata myös hygieniaeteisen edusta auki.

Hiki!

Navettaan ja kiiruusti ajamaan porukat lypsylle. Oli jo molemmat puolet lypsyssä kun anoppi tuli ja Ananas päätti sittenkin poikia. Vetivät aivan hillittömän suuren kuolleen sonnivasikan elukasta ulos. Ananas näytti täydellisesti ratkenneelta. Erihyväuni päätti aloittaa aitajuoksijan uran. Se hyppäsi aseman portin yli ja jäi kiikkumaan mahastaan siihen. Huusi ja kiikkui. Aloin läiskiä sitä persiille ja kuinka ollakaan, peräpääkin loikkasi portin yli. Siitä hieho suori matkoihinsa. Ja Venla! En tiedä millä pelillä se kuskasi asemalle kasan rehua!! Sillä oli eväät mukana.

Siemennettäväksi joutui Ämmä -taas- , Entti ja Ex-Hutsu.