Pikkuisen myöhässä kurvasin navetalle, koska olin päivällä Napun kanssa syntymäpäivillä. Sain houkuteltua Hepun kaveriksi. Ei tarvinnut niin paljon revetä itse.

Akanan olen nyt sitonut, sen viimepäivien agressiivisen käytöksen johdosta. Ananakselle laitoin pannan, sitä ei todellakaan voi lypsää välissä, ainakaan tien puolen rivissä. Eilen olin päästä hengestäni.  Vain valpas suojelusenkelini pelasti.

Akanan siis otin viimeiseksi pellon puolen riviin. Se reuhasi ja sain vähän väliä käydä pitelemässä konetta. Elukka sai reuhattua itsensä nurin. Lehmä viuhahti nanosekunnissa kyljelleen. Satuin pahaksi onnekseni kuitenkin olemaan liian lähellä ja se vapaana oleva jalka pamahti mahaani.  Koska Akana on pikkuinen käppyrä se yhtä nopeasti hypähti takaisin jaloilleen, eikä toista jalkaa edes tarvinnut irroittaa narusta. Kätevää.

Onneksi ihmisellä on vararavintoa oikeassa kohtaa, luultavasti ei hassummin käynyt.

Joo, otinpa siitä sitten viimeistä elikkoa odotus jonoon. Kun silmäkulmastani näin jotain joka pysäytti siihen paikkaan. Venla ilakoi turvevarastossa!!! Se oli puskenut koko turvepaalin alas ja pylly pystyssä oli sukeltanut turpeeseen. Päätään puolelta toiselle pyyhkimällä turpeessa se levitteli turpeen ylt´ympäriinsä. Kiva, kiva...

Huusin Hepun avukseni. Heppu vartioi käytävällä, kun irroittelin narua portista. Kokoajan piti vartioida ovea, ettei Venla hoksaisi puskea niitä. Ne olisivat auenneet ja koko kanttura olisi rumahtanut lumihankeen. Jestas, en tohdi edes kuvitella mitä siitä olisi seurannut!! 

Sain Venlan ketaleen työnnettyä takaisin siitä reijästä mistä oli livistänytkin. Annoin Hepulle tehtäväksi sitoa portin entistä lujemmin kiinni. Jatkoin lypsyjä. Venla puolestaan näytti naamaltaan aivan sekundaneekeriltä.  (herkkätuntoisimmat suokoot vertauskuvan anteeksi)