Wäinö-herraa käytin tänään kontrollissa. Menomatka meni mouruamista kuunnellessa. Wäinö päästeli parhaimipia ääniään. Nauru Odotustilassa oli hulina, mutta Wäinö asettui boxiinsa rennosti kuorsaamaan. Vaikka kaksi boxeriurosta alkoikin rähisemään kultaisellenoutajalle. Ilmoitettuani Wäinön saapuneeksi, tuttu eläinlääkäri kutsui jo toiminpidehuoneeseen. Lääkäri huudahti jo ovelta, että "Ai, se tämä ihana Wäinö!!" Kehui Wäinöä avustajalleen, miten kiltti Wäinö on ja miten se viimeksikin antoi ottaa verinäytteen tuosta vaan. Meikä hehkui ylpeyttä. Wäinö ravisti tutkimuspöydälle about puolet karvoistaan, mutta ei rimpuillut eikä raapiutunut verinäytteen otossa. Wäinöä kehuttiin taas lisää. Lääkäri tuumasi, että olisipa kaikki kissapotilaat yhtä helppoja käsitellä, kuin Wäinö. Lopuksi Wäiski istua naksahti tutkimuspöydälle ja sitten laitettiin rokotukset. Boksiinsa käveli tyynen rauhallisesti. Saatiin uusi rokotuskortti, kun entinen oli ihan atomeina.

Insuliinia piti nostaa yksi yksikkö ja kontrolli taas kuukauden päästä. Sokerit vähän heittelehti viime kerrasta. Wäinö sai myös kehuja kunnostaan. Selvästi saanut tervettä pyöreyttä, mutta ei silti ole lihava. Hymy

Maksettuani, lähdettiin paluumatkalle. Ajoin ensin Prismaan, ostamaan kissanruokaa ja vaippoja sekä eläinkaupasta raksuja. En osta muualta enää raksuja, Wäinölle vaan hyvän parasta. Pysyy paremmassa kuosissa kissa ja toisetkaan kissat ei sylje kuppiin. Saavat luksusta samalla. Wäinö ei montaa kertaa naukaissut paluumatkalla. Makaili vaan kopassaan. Eikä luojalle kiitos tällä kertaa vääntänyt torttuja boksiinsa.

Kotona palkittiin Wäinö sheballa. Hymy