Kuukausi kerkesi vierähtää edellisestä ratsitunnista. Nytpä otinkin sitten ihan itsekidutukseksi Vikin. Joutuisimme molemmat töihin. Viki on mennyt paljon alkeistunteja ja siten saanut likimain nukkua tunnilla. Viki ei taatusti tee, ellei ratsastaja osaa vaatia.

Siispä kentän ollessa kohtalaisen kurja, ratsastimme kiemurrellen töttreöitä ensin laajemmilla kulmilla, sitten vain tötteröitä nuollen. Laukkatehtävässä otettiin siirtymiä. Lyhyillä sivuilla piti nostaa laukka ravista ensin ja sitten toisessa päädyssä pudottaa raviin ja nostaa heti perään uusi laukka. Toisella kierroksella laukka pudotettiin käyntiin josta heti perään laukka. Oikeaan suuntaan meni aivan ok.

Mutta vasen... Viki pisti aivan pelleilyksi ja minä ilmoitin ottavani uusiksi. Toisessa päädyssä sain tarpeekseni ja otin seis. Hivautin raipalla oikein olan takaa ja Viki hyppäsikin sivulle aimo loikan. Nyt kokosin ohjat ja annoin käskyn pohkeilla. Viki suorastaan lennähti laukkaan. Nyt olikin aivan eri tahti. Otin toisessa päädyssä käyntiin ja voila' miten hienosti Viki taas nosti uuden laukan! Osaa se, sitä pitää vaan välillä muistuttaa siitä. Lopuksi otin hetkeksi käyntiin ja taputtelin kaulalle ja kehuin kovasti.

Loppuaika ravailtiin ja otettiin kävelylinjalle.