Aamulla telkkänä suhaisin navetalta ennen lypsyjen päättymistä tuvalle. Nalle kiskottiin määräysten saattelemana punkasta ylös. Molemmat nuoret autoon ja ensin viemään Mökö kouluun. Pakkasta oli kaksikymmentä ja tuuli. Sitten ajamaan kirkonkylälle labraan. Nallesta piti kupata taas putkilokaupalla verta.  Selitin matkalla hälle miksi kiskominen ennen kukkoja ja kanoja ylös. Näytteet pitää ottaa ennen kello yhdeksää ja niiden on ehdittävä ensimmäiseen lähtöön sairaalalle.  Se riitti hälle. Labrassa oli tietenkin hemmetinmoinen jono. Aula mummoja täysi. Just ja just ennen yhdeksää ehdimme.

Sitten ajelimme takaisin. Jouduin vielä kotvasen odottamaan, ennenkuin pääsin matkaan. Auton nokkadaamus kohti kaupunkia. Olin menossa hakemaan bestistäni maailmanparannus-shoppailuun.  Kiersimme kaupunkia, eikä kyllä juuri mitään tahtonut löytyä. Kävimme kaikessa rauhassa syömässä ravintelissa ja jatkettiin. Rahaa ei kyllä saanut kulumaan millään.

Lopulta annoimme periksi ja matkasimme hänen luo kahville ja jatkamaan maailmanparannusta. Aikamme parannettuamme, lähdin mutsille viemään hänelle kuuluvan tavaran. Jäin puoleksi tunniksi vielä siihen rupattelemaan ja sitten kohti cittaria.

Sinnepä upposikin hyvä tukku rahaa, mutta suurin osa oli alessa ja osa oli pelkkää ruokaa ja muita kodintarvikkeita. Mutta se onkin aina ihan tiedossa, kun meikä lähtee ruokakauppaan, on lasku sen mukainen. Kahdeksanhengen poppooseen uppoaa huomattavasti enenmmän sapuskaa, kuin esim. neljän-viidenhengen perheessä. Murkut vetää kaksin käsin safkaa ja pikkuisetkin, silloin kun ovat kasvuvaiheessa.