Maanantaina herättiin ajoissa. Suuri päivä pikkuväelle. Koukattiin siskon luota hakemassa serkkulikka matkaan. Suunnistimme kohti Naantalia ja muumien ihmeellistä maailmaa. Auto parkkiin ja bussilla loput.

SItten siltojen yli muumimaahan. Maan Äitikin oli mökillään:

Rattaat olivat mukana ja Hatti istuikin niissä kokeeksi. Ihan lemmessä ei kyllä suostunut. Mutta kun parkkialueella löi liinat kiinni, niin ei kyselty. Maksettuamme tähtitieteellisen pääsymaksun meistä kaikista, astuimme portista sisälle. Kaikki kolme juurtuivat aidan taakse:

Lavalla oli ruåtsinkielinen muumi-show. Pikkuväkeä ei kieli haitannut. Niinpä menimme katsomaan esityksen loppuun penkeille:

Esityksen loputtua, löysimme postin josta laitoin maailmalle kaikille kummipojille kortit.

Sitten astuimme muumikauppaan, josta en raaskinut kyllä ostaa kuin julisteen kaksosille ja Napulle muumikassin. Kylläpä oli suolaiset hinnat!!

Nappu halusi muumitaloon!

Matkalla sinne kohtasimme Niiskuneidin, joka oli Napusta LIIAN ISO!!

Kaksosetkaan eivät uskaltaneet edes lähelle mennä.  Kaikki muumit ja hemulit tavattin matkalla taloon.

Hallin takassa asusti esi-isä

Seuraavassa kerroksessa sai halutessaa pelata tai piirtää. Hatti kiinnittyi piirtämään, eikä sitten suostunut enää inahtamaan  minnekään:

Vatti lepäsi ikkunalla:

Seuraavan kerroksen huoneista ei olekaan kuvaa, sillä pitkällä putkella niitä en saanut ja lyhyt putki lakkasi toimimasta. Kävimme vielä muumipeikon huoneessa, mutta siellä oli järkyn kuuma. Kuin uunissa olisi ollut. Poistuminen olisi ollut takakautta metallisia kapeita ja jyrkkiä kierrepotaita pitkin. No way! Sanoin, että noihin itsemurhaportaisiin en lastani vie ja poistuimme sieltä mistä tulimmekin. Sopi se muille tai ei!

Sitten kohti rantaa ja ruokapaikkaa:

 

Löysimme pöydän ja tilasimme sapuskat. Pikkuväellä oli kiljuva nälkä. 15 min kuulemma menisi ja ajattelimme että sen kestää vaikka päällään. Mutta kuinkas kävikään. Toisen pöydän väki (tuli myöhemmin) sai sapuskat ensin ja meillä kesti ja kesti.  Ja arvanette, ettei pikkuväki enää ollut hiljaa. Ei. Vaan alkoivat suureen ääneen vaatia evästä. Lähes tunti oli mennyt ja mies kävi ystävällisesti ilmoittamassa, että sapuskan kannattaisi ilmestyä ja vähän sassiin. Ja eväät kiitos tuokaa ensin lapsille.

Joopa joo. Eväät tuli pitkän odotuksen jälkeen ensin aikuisille   ja sitten vasta pitkän odotuksen jälkeen lapsille.  Ja viimeisen lapsen annos vasta kun muut olivat melkein syöneet.  Meille EI EDES pahoiteltu mitenkään tai tarjottu hyvitystä.  Toisen perheen isä valitti myös hitaudesta ja kipakemmin ja heille tarjottiin edes kahvit korvaukseksi.

Pari äitiä oli samalla asialla ja heti pahoiteltiin sekä tarjotttiin korvausta. En mene toiste!

Vielä hetki kierreltiin ja otettiin muualta jäätelöt ja sittempä pois.

Päivän plussat ja miinukset:

+ sää oli kaunis ja sopivan viileä pikkuväelle

+ maan Äiti oli kotona

-muumimaailmassa rahastetaan kaikella

- pääsylippu on törkeän kallis lapselta

- väkeä oli liiankin kanssa

- palvelu ruokapaikassa oli kaikkien aikojen huonointa

- palvelu ruokapaikassa oli törkeän hidasta, ei ollut edes kiire!!

- kävelysillalle tehty luiska on liian jyrkkä ja liukas