Aamulla juoksenteli Ilmestys pitkin käytäviä, eikä antautunut kiinni. Kahdelleen se sitten ahdistettiin käytävälle ja armoa ei annettu : karsinaan takaisin.

Anoppi ilmoittautui vessanpöntön ystäväksi aamulla, joten lypsin kantturat sitten yksin. Tosin olin jo ajanut siinävaiheessa Avuliaan asemalle ja se seisoi keskellä rivissä. No, eipä auttanut kuin kääriä hihat ylös ja kärsiä.

Elukat ei ainakaan yhtään säälineet, vaan sorkkaa tuli joka suunnasta ja koneet lenteli sinne tänne.

Ahkera-hiehon sain huijattua lypsypyúolelle aamulla ja asemallekin se piti toki saada. Etenkin jalkamerkkien laittamista varten ja harjoittelemaan lehmänä oloa. Veden suihkuttamisesta hieho ei ollut moksiskaan, mutta jalkamerkkienlaitosta se ei tykännyt. Asemalla se kuitenkin osasi seisoa ja kerralla päänuppikin meni oikeaan paikkaan. Poispäin sitä sitten laskin ja kolmea laskin pois kokonaisuudessaan. Kurotin ottaakseni kepakkoa käpälään, kun jalka lipesi, jokin liukas kohta lattiassa sattui käpälän alle. Tuli tehtyä sellanen spagaati, ettei ikinä. Meikäläinen kun on rautakanki, niin tahtomalla sellaista ei olisi syntynyt. Haalarin saumat vaan soi, mutta kesti. Koipi on sitten ollut kohtalaisen kipeänä. Katotaan miten jalka iltatöillä nousee...

Lähtiessä katsastin vielä Ilmestys-vasikkaa, joka makasin kontit ojossa pitkin karsinaa. Oli ollut vissiin rankka yö!