Aamulla viiden korvilla komusin navettaan. Aloittelin hommailut, ajoin elukat ja kävin laittamassa traktorin narunpäähän (ettei se karkaisi ).

Aloittelin sitten lypsyt, kun ketään ei näkynyt.  Olin ehtinyt ensimmäisen rivin lypsää, kun anoppi ilmeistyi navettaaan. Kysyin vaan että:" Nukuttiko?" Ilmeisesti. Kyseli, miksen soitellut ja hätistellyt. Sanoin, että enpä kehannut, kun kerta nukutti. Mikäs hätä nyt mulla olis ollu. Olis nukkunu vaan, vaikka pidemmällekin.

Lypsyn jälkeen, alettiin siirtämään tiinelästä porukkaa umpiolaan. Ensimmäisenä hiipi Ananas, jonka siirsin suoraan lypsypuolelle. Perästä marssivat enemmän tai vähemmän yhteistyöhaluisina: Anoppi-Avulias-Aromi ja Aarre.

Ananas siirrettiin samantien aseman kautta karsinaan. Saattaapi poikia hetkenä minä hyvänsä.

Avulias aloitti heti määräilemään ja pisti muita karsinan asukkaita ojennukseen. Päätettiin yksi siirtää vielä lehmien joukkoon. Ja se päätös oli helppo! Avulias. Nimenomaan siksi, että se ottaisi vuorostaan turpiinsa. Oikein kuuli, miten umpiolan porukka huokaisi helpotuksesta. Ja koulutus alkoikin heti, kun hieho asteli lehmäpuolelle. Ämmä otti Avuliaan kuritukseen. Se jahtasi hiehoa, juoksutti käytävää edestakaisin. Eikä päästänyt syömään. Hyvä Ämmä, hyvä hyvä!!!