Aamutöiden jälkeen lähdin tänään kaupunkiin. Ajoin ensin Prismaan, siellä tulee nykyään käytyä harvoin. Niitä hehtaarihalleja ei jaksa tavankuolevainen ravata tehdäkseen ruokaostoksia. Ostin kuitenkin lehmän, mutta en itselleni vaan Amalialle. Kortti minulla jo olikin.

Sitten ajoin sairaalaan. Auto parkkitaloon ja lampsin kysymään neuvonnasta tarkan osaston. Osastolla taas kysyin hoitajalta, mistä Amalian löytää. Ja löysinhän minä. Oikeastaan tunnistin hänet heti, mutta varmuuden vuoksi kysyin ovelta.

Siinä me, entuudestaan kaksi toisillemme täysin ventovierasta tapasimme. Eikä jutustelusta tahtonut tulla loppua. Taisin olla siellä parikin tuntia.

Kotimatkalla  poikkesin vielä Citymarkettiin, piti ostaa konetiskiainetta. Seppälään poikkesin ja sieltä löysin Nallelle ja Mökölle vielä  puserot. Eikä maksaneet edes kymmentä euroa, yhteensä!