Iltatöillä ehdin olla vain puoleen väliin. Oli meno pojan lukion vanhempainiltaan.

Lypsyt aloittelin ittekseni. Anoppi puuhasi muita hommia. Ennen lypsyä hän ajoi Ydin-lehmän karsinaan. Oli synnytys käynnistynyt. Ukulelen ajoin karsinasta lypsylle. 

Ukulele lähtee huomenna (mikäli taivaasta ei tipahda kuumaa kiveä päähän)!! Jes, jes, jes!! Kyllä sitä on ootettukin. Minä kurja iloitsen lehmän siirtymisestä taivasautoon. Vaan kuka tahansa iloitsisi, mikäli olisi joutunut lypsämään sitä lehmää!!!!

Lypsy oli aika alkuvaiheessa. Ufo seisoi eka paikalla. Rouva tänttärehti jatkuvasti koipi letkujen päällä. Ensimmäisen kerran toruessani elukkaa, tuli potku. Väistin sen vielä suht´ keposesti. Ufolla on inhokkitapa potkia sivulle. Toinen potku läjähti sitten aivan täysillä!!   ja potku lennäytti letkunohjaimen suoraan päin näköä. Vain taitavan suojelusenkelini ansiosta säästyin. Sillä jos se potku olisi osunut, en tässä enää joutavia jorisisi.

Sillä hetkellä käämit kärähti. Nousin asemalta ja kietaisin köyden elukan kaulaan. Pistin tiukille kaulan porttiin kiinni ja pari kertaa turvan ympäri. Sitten nokkapihdit nokkaan. Kärsä kiinni toiseen suuntaan. Siinäpä puhisi!  Sitten sain laittaa koneen ihan rauhassa takaisin.

Anoppi sitten koneen irtoamisen jälkeen irroitti elukan ja tuumi sille: "Ai kun on mukavaa sinulla."

Ylpeä seisoi viimeisellä paikalla seuraavassa rivissä ja tanssahteli ilmeisesti jenkkaa tai polkkaa.(Sivupotkuja) Huumori ei riittänyt ja sutaisin elukan koiven putkeen kiinni. Siinäpä siististi seisoi.

Viimeisen täyden rivin ollessa lypsyssä poistuin takavasemmalle.

Sain tuossa äsken kuulla, että Ydin poiki sonnin. N. 60-kiloisen jättiläisen. Vasikka oli solmussa emän sisällä ja napanuora oli katkennut, sonni syntyi kuolleena. Isänä oli S Adam AAA 44929. Tietääpä ettei ota tuota sonnia toiste. En ota enää mitään sellaista sonnia, mistä tulee ongelmia tai mystisiä kuolemia vasikoille.