Iltatöille jokin vaistossa kehoitti menemään ajoissa. No, minähän menin. Laittelin kaikki ensin valmiiksi, sitten jäin kuuntelemaan älämölöä. Kurkistin karsinapuolelle. Usva oli tehnyt vasikan. Kävin kurkkaamassa kumpi tuli, koska emä salli sen.

Miksikö en ollut "repimässä" tätä vasikaa? No, siksi että kyseessä on kokenut lehmä. Poikimiset ovat Usvalla sujuneet ongelmitta. Siispä en tukkinut tielle. Jätin emän luuttuamaan vasikkaa ja vein vasikoille hapanjuomaa astiaan. Siitä pöydälle, työntelemään evästä muorien eteen ja hiehoille, noille pohjattomille mahoille.

Työnsin evästä Usvan karsinan eteen ja huomasin, miten emä punki toista vasikkaa maailmaan. Tämä oli isompi ja jäänyt kiinni strategisesta kohdasta. Niinpä viskasin lapion hiiteen ja änkesin karsinaan avuksi. Nytpä sitten olin yksin kiskomassa eli oli kiire saada vasikka ulos. Kahdella aivan peräsuolenpohjukasta irronneella kiskaisulla vetäisin ison vasikan ulos.

Kun vasikka jää kiinni, on vaarana hapenpuute. Sen jopa minä ymmärrän. Nämä hapen puutteesta kärsineet vasikat joutuvat jossain vaiheessa kuitenkin multiin, koska eivät selviä. Siitäkin kokemusta on!! Jotta en kaipaa kaikenkarvaisia viisastelijoita minua opettamaan, kiitos vaan.

Vasikan vetäisin emän eteen, joka heti hyppäsi sorkilleen ja aloitti putsaamaan uutta vasikkaansa innolla. Välillä piti mörähdellä  A- vasikalle, ettei livistäisi. Se kun yritti jo sorkilleen nousua.  Juotin emän parilla sankollisella lämmitä vettä, jotka vetikin suurella halulla. Tälläkertaa tuli sonnikaksoset. Ihan kuin yö ja päivä.

Jätin emän hoitohommiin ja ajoin hiehon sekä siemennetyn Tutin karsinasta syöntipuolelle.

Sitten lähdin ajamaan lehmiä asemalle. Avasin portit ja aloin opastaa rouvia jonoon. Oli kola tippua käsistä kerralla!!! Parrella makasi lehmä ja lähempää tarkasteltuna se oli kuollut kuin kivi. Alku-lehmä oli kuollut parteen.

Karjuin kuin eläin anoppia tulemaan katsomaan. Sydän kivistäen totesimme, että se oli kuollut päivällä. Aamulla se oli vielä ihan hengissä ja hyväkuntoinen.

Tämä menetys todella kirpaisee.  Alku: lla oli loistava tulevaisuus edessä. Viimeisimmässä mitassa mittari nousi yli 30 kiloon  ja se on mielestäni ensikolle aika hyvä saavutus. Alkulla oli myös jalostusarvo hyvä. Ei missään nimessä oli tarvinnut kuolla. Olisi noita kaks' tissejäkin ollut....

Viisastelijoille tiedoksi, etten olisi pystynyt mitenkään estämään kuolemaa. En edes tiedä mihin se meni. Elukan voisi toki avauttaa, mutta eihän se lehmää takaisin toisi. Toisi vain ison laskun.  Valitettavasti minulla ei ole siihen varaa. Lasku tulee jo Lauhaluomalta, eiköhän se riitä.