Tunnilla tunaroivat tänään: Liepu-Bandi-Riku-Roi-Viki ja Prinssi. Mökö ratsasti Vikillä ja minä Roilla. Olin aivan yllättynyt, kun ope määräsi mulle Roin. Alussa ehdin ensimmäiseksi  satulaan ja lähdin käyntiä kaviouralle. Päädyssä Roi pysähtyi ja peruutti. Puskissa oli sitten kai niitä kuuluisia vihreitä ja pieniä. Sai oikeasti antaa pohkieta, että Roi uskalsi mennä eteenpäin. Sitten kun toisetkin hepat tulivat uralle, Roi asteli pelkäämättä.

Tänään oli vaikeampi tehtävä. Siis ainakin minulle. Siitä kun on sen satavuotta, kun olen viimeksi ratsastanut puomeja ja laukanvaihtoja. Lisäksi allani oli se uusi hepo.

Koetan saada järjellisen selityksen tehtävästä:

Tehtävä aloitettiin ratsastamalla ensimmäisen puomin yli. Sitten suuri ympyrä. Jälleen puomin yli. Pienempi ympyrä ja puomin yli, heti koko rata leikkaa ja ristikkopuomien yli. Sitten suunta vaihtui ja laukassa tuli tietenkin vaihtaa. Samallaiset ympyrät toisessa päässä. Ympyröissä mentiin aina päätypuomin yli. Ja lopuksi koko rata leikkaa ja viimeinen suora laukattiin päätyyn asti. Laukka aloituksessa nostettiin käynnistä suoraan. Laukka myös lopetettiin käyntiin.

Tämä kaikki meni vielä ihan nappiin, kun mentiin kevyttäravia. Mutta auta armias, kun laukattiin. Menin välillä ihan sekalutta ja Roikin osasi ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Kääks!! Se toppasi laukkaamisen heti raviin, kun hoksasi minun sekaantuvan. Monta ja monta ympyrää piti ottaa, että sain laukan pysymään. Hevosen askellajeissa ei ollut moittimista. Ne oli miellyttävät. Minä vaan olin se megatunari. Olin lennähtää selästä päätypuomilla, kun Roi HYPPÄSI sen puomin yli. Hyppy tuli aivan puskasta. En ollut yhtään varautunut. Kaipa se sitten oli Roista kamalan korkealla, oikea este. Kun puomeja oli maassa kaksi päällekkäin.