Linja-autoon matka kulki takaperoisessa järjestyksessä maan alle. Kaikki saivat itsensä penkkiin ja matka jatkui.

Huvivenesatama:

yksityiskohta, uima-allas:

kirkko, jonne tuore ruhtinatar vei hääkimppunsa:

Köröteltiin bussilla formularadalla, lähtöruudut:

ja paalupaikka:

Onassiksen torahammas:

Jäimme Monte Carlon puolella pois linja-autosta keskellä tunnelia, mikä on ehdottoman kiellettyä ja siitä saa mojovat sakot. Mutta opas katseli ympärilleen ja totesi, ettei poliiseja näy. Kaikki vilkkasti ulos. Huonommin liikkuvat tuupattiin hissillä ylös ja muut sai tyytyä jalkoihinsa. Nousimme portaita suoraan kuuluisan casinon taakse. Takana kasvoi mikälie troopinen puu ja se oli täydessä kukassa:

Hotelli de Paris, vaativimmille vieraille:

marmorirappuset sulokkaille kintuille:

Kansanautojen parkkipaikka hotellia vastapäätä:

Casinon vaatimaton takaovi:

Kaikkia ovia, lukossakin olevia vahti tiukannäköiset turvamiehet.

Casinon edestä löytyi mielenkiintoinen puksutin:

Innokkaimmat ( =hulluimmat ) halusivat casinolle onneaan koittamaan. Sisäänpääsymaksu karvalakkipuolelle oli 10 euroa ja alin aloituspanos 5 euroa, jotta ei kiitos. En ole koskaan tuntenut viehtymystä uhkapeleihin. En edes juuri lottoa.

Kun muut lähtivät tukka hulmuten casinolle, me astelimme puistoon. Olisihan toki ollut ostosparatiisi, mutta niillä hinnoilla ei tavankuolevaisella ole koskaan varaa siellä asioilla.

Minun suurin voittoni oli nähdä suloinen sorsaperhe. Ihqusuloiset sorsanpennut vyöryivät nurmikolla.

Kuvasin myös kauniita kukkia ja suihkulähteitä:

Ja mies bongaili ferrareita:

Viimeiseksi tallailimme ruhtinatar Grace Kellyn katua pitkin. Siellä olevilla asunnoilla on maailman kallein neliöhinta. Taisi olla alkaen 80 000 euroa. Kuka pistää paremmaksi?? Talojen alakerroissa oli kansanautoliikkeitä. Mies tuumi, että jos myisi talon ja ottaisi pikkasen lainaa lisää saisi jonkun Rollsin tai Bentleyn nippanappa.

Japanilaiseen puutarhaan vielä matkasimme...