Aamulla vaihtaessani vaatteita sos.tiloissa, silmämunat seisahtui päähän. Aronia seisoi aseman edessä. Piti ensiksi juosta katsomaan, missä kaikkialla muualla ei toivotuissa paikoissa olisi lehmiä. No, ei ollut mutta poismenoportti asemalta oli auki. Lienee unohtunut epähuomiossa illalla.

Senhän arvasi, että sotku oli kaamea oven toisella puolen. Aronia ei pitänyt mitään kiirettä, se seisoi tyytyväisenä aseman edessä ja nuuski nurkkia. Kaikki paikat oli paskottu. Jopa seinät.  Jalkamerkkejä oli kiskottu ja levitelty pitkin käytävää. Nokkapihdit lilluivat paskan keskellä. Narut ja kaulapannat, jotka oli köytetty rautaan, oli vedetty lattialle. 

Otin letkun käteeni ja aloitin huuhtelemaan sotkuja, vasta sitten keräilin pöllityt tavarat asemalle ja pesin ne siellä. Jalkamerkit laitoin suosiolla likaisten rättien sankoon, aikanaa koneeseen laitettaviksi. Nokka pihdit pesin suihkulla ja jätin kuivamaan. Sitten lisää vettä lattioille ja lastalla vetämään paskoja ja vesiä pois. Aronia sai huutia. Kyllä siellä muutkin on juhlineet, mutta Aronia jäi rysän päältä kiinni.

Elegian saan laittaa autoon. Halleluja! Eikä tarvi surkutella kenenkään. *tanssii ripaskaa*

Vikkelä meni umpeen. Lypsin viimeisen kerran ja tungin mammalan puolelle.