Anopin puoliväkisin työnsin sairaslomalle, samalla menee kuin isännänkin. Lomittaja, rengas sellainen tuli aamulla. Ekaksi piti taas sitä lystinpitoa ottaa, eli appeenjakoa näppituntumalla. Nimittäin kirjaimellisesti näppituntumalla. Eilen sain näpeilleni useammin, kuin kerran. Kelkkaa pitää näet pysäyttää käsivoimin tai se lentää päätyseinään,  kuin tikka nokka pystyyn. Kelkka tulee lujaa. Ja illalla sormi turposi, oikea nimetön eikä sitä kärsi liikutella.

Kattelin siinä navettaan tultuani Ylikypsää. Remmit jalkoihin ja kalkkia pötsiin. Tuumasta toimeen. Lomittaja laittoi remmit ja minä pyydystin turvan nokkapihteihin. Lomittaja piti kärsästä kiinni ja minä pumppasin ruutalla sörsselit sisään.

Appeenjaon jälkeen lypsylle. Lähdin aijemmin montusta, kun oli meno. Vilkaisin pyykkikonetta. Saamarin aihe lisää. Pyykkikone sökö, pese taas kaikki rätit tuvan koneella. Ihanaa, se rahtaaminen varsinkin.

Kun tulin tupaan, oli miehen lähdettävä kiskomaan vasikkaa. Perhanan elikko teki lehmävasikan. En olis siltä possulta halunnu. Onneksi ens kerralla jo lihasonnia...