En minä, sillä jatkan omien antibioottieni napostelemista. Soitin Hatille ja Vatille ajan. Molemmilla silmätulehdus ja molemmissa silmissä. Sairaanhoitaja tutki ja ihasteli neitejä. Kaksi hoitajaa oli ja molemmat olivat aivan lääpällään. Hatti ja Vatti mulkoilivat tätejä kovin epäluuloisesti.

Palkaksi tutkimuksesta molemmat saivat hienot ruiskut vesileikkeihin ammeeseen. Ja isosisko Napullekin saatin omansa, vaikkei ollut edes mukana.

Reseptiä saatiin odottaa kotvanen ja sekin oli liikaa. Vatti räjähti ensin ja sitten ei ollut enää mikään hyvä. Onneksi reseptit tuotiin odotusaulaan ja pääsin lähtemään  kirkuvan kakaran kanssa tieheni. Autolle, ja sitten Hatin pinna naksahti poikki. Ei sitten millään turvaistuimeen. Vatti taas rauhoittui autoon. Vielä rattaat veivasin takakonttiin.

Apteekin ohi ajoin, sillä ulkona ei ollut yhtään parkkipaikaa vapaana ja näin ollen sisälläkään ei olisi kovin väljää. Ajoin suoraan meijerille ja taas purkamaan rattaita ja kaksosia ulos. Nyt pujotin ovelasti Vatin ensin rattaisiin ja Hatin vasta sitten. Hyvin meni.

Löysin tarvittavat ja takaisin autolle. Puuh! Ajattelin, että Vatti ensin istuimeen tälläkertaa Hatin tuoliin. Aivan järkyttävä huuto ja puntuilu. Väkisin runnoin kakaran jakkaraan kiinni. Vatti kirkui ja parkui vihaisena. Hatti taas vallan tyynenä Istui Vatin paikalle ja puristi nyrkeissään ostamiani lehmien jalkamerkkejä.  Vielä rattaat juuttaat peräkonttiin. Ne eivät muuten ole mitkään kevyet. 

Auton nokka kohti omaa kylää ja siellä apteekkiin. Auton parkkeerasin suoraan oven eteen jätin neljä ikkunaa auki ja pujahdin liikkeeseen. Sain palvelun ja lääkkeet heti ja pääsin kotiin. Ekat lääkkeet tuikittu silmiin. Eikä tykänneet, takaan sen.