Navettaan tultuani, anoppi kehoitti katsomaan karsinakäytävälle. Vilkaisin, sielläpä  7kk mahassa kasvanut vasikka kuolleena pötkötti. Ensin pelästyin, että se oli Viettelyksen. Ei ollut. Se oli Dalin. Ja Dalin piti mennä umpeen justiinsa. Terniä Dali kuitenkin asemalla lypsi. Kaikkien sormet, varpaat, käpälät, tassut, kaviot ja sorkat ristiin, että Dali alkaa uudelleen herua. Muuten ei hyvä seuraa...

Rauhan vetimen olivat yön aikana polkeneet. Se on karsean näköinen. Mutta onneksi ummessa oleva vedin. Vedin on keskeltä poikki ja loppuosan sisukset roikkuvat riekaleen varassa. Nappua lainatakseni: ÄLLÖä!  

Nyt on taas kaksi elukkaa kuurilla, jee. Erilleenlypsettävät rules...

Torkku taas nostettiin konevoimin ylös. Sitä ennen se kyllä nousi ominvoimin ja käyskenteli karsinassaan, söi ja joi.