Mittalypsy tehtiin tänään. Se edellytti taas reippain mielin ennen viittä ylös. Aamulla marssin ihan ensiksi tyrkkimään mölykauloille sapuskaa eteen. Paljon mukavempi lypsää, kun pitäävät turpansa kiinni.

Ekassa rivissä puolellani seisoi USA. Se on ollut aina ailahteleva luonne. Viime lypsykakaudellahan sitä lypsettiin naru kintussa. Sillä on erittäin etupainotteinen utare. Toiseen etuseen on melkein mahdotonta ylettää ja lisäksi elukka heiluu kokoajan.

Sain kuitenkin pyyhittyä ja suihkeet otettua. Sain koneenkin jo kiinni, mutta se aloitti heti sen ravaamisen edestaas ja kone putosi.  Aloin sitten laittamaan konetta uudelleen, kun ilman ennakkovaroitusta elukka nousi seisomaan vasemman olkapään päälle.  Sen verran lujaa rääkäisin, että USA:kin hätkähti  ja nosti vikkelästi koppunsa pois. Mätkin ja sätin elukkaa!!!

Anoppi tuli katsomaan ja nähdessään minun pitelevän kättäni, päätti itse laittaa koneen. Katseli ja mietti meinaako itsekaan uskaltaa laittaa konetta. Kone kuitenkin saatiin lopulta ja elukan  kohtaloksi luettiin seisoa vast´edes viimeisellä paikalla.

Koska suojelusenkelini oli valppaana, luulen päässeeni säikähdyksellä. Olkapäätä vain vähän vihloo tietyissä asennoissa, siihen ei siis särje jatkuvasti. Ei edes mustelmaa tullut!! Melkoinen lehmänhalaus kumminkin...