Hyytävän kylmällä ratsastustunnilla höyrysivät: Liepu-Riku-Prinssi-Viki ja Pappa. Mökö Prinssillä ja minä Rikulla.  Alussa hirvitti, ja oikeastaan vain Rikun koon takia. Sehän on kookkain hevonen tallilla. Nielaisin kaulaan nousseen sisuni ja kiipustin rohkeasti selkään. Kyselin vain miten menetellä ja kannustin uralle. Hieman oli ahdasta, kun koko kenttä ei ollut käytössä. Keskellähän ei voinut muuta kuin käynnissä mennä. 

Huu, kylläpäs olin korkealla. Toiset näyttivät todella pieniltä. Rikun kanssa on väisteltävä toisia, kun se puree tai potkaisee liian lähelle hönkijöitä. 

Alussa tehtävänä oli open päädyssä keskellä tehdä kaksi volttia. Toinen isompi ja toinen pienempi. Ravissa siis. Molempiin suuntiin. Välissä tehtiin herättelylaukat. Ja nyt en yhtään ihmettele, Mökön hekutusta laukasta. Kuin olisi nojatuolissa istunut!!! Aivan I-H-A-N-A-A, aivan huippu ihanaa!!!  Molemmat laukat. Ensin hevoset laukkasivat ja sitten ponit.

Sitten otettiin huilailee-kierros.

Ja laukkatehtävä tehtiin myös osissa. Ensin hevoset. Toinen laukkasi ja toinen kipitti ravissa karkuun.Laukkasin ensin Rikulla. Päätypuomien kohdalla otettiin siirtymä käyntiin ja siitä uusi laukannosto. Olipa ihanaa, kun hevonen lähti heti. Poneille pitää oikeasti antaa pohkeita. Ja muutenkin hikoilla enenpi.

Ponien tehtävän jälkeen me hepoilla tehtiin toisella laukalla tehtävä.

Tehtävän jälkeen ravata rupsuteltiin (opea lainaten) vielä muutama kiekko ja sitten loppukäynti. Kertaakaan ei Riku päässyt juoksemaan *hullunkiiltosilmissä*, vaan sain pidäteltyä. Se kyllä yritti pari kertaa.

Täytyy sanoa, etten ole vielä laskeutunut hurmoksesta, jonne Rikun laukka minut nosti.... *ihanaa*

Muistin jopa antaa opelle joululahjat  ja -kortin.