Aamu alkoi ihan pepulleen.

Illalla se iski. Ihan tuli varoittelematta, tai varoittelihan se vähän aamulla. Sormet ei oikeen halunneet taipua, mutta lehmät tuli kuitenkin lypsettyä. Niin ja sitä järkkyä väsymystä on taas ollut.

Illalla oli pakko raahautua viimeisillä voimillaan sohvalle. Se on  kuulkaas todella epätodellista. Minä en koskaan makaa sohvalla, en edes istu. Koska minä sammun viimeisenä koko pesueessa. Nukuin sohvalla varmaan tunnin. Ihan tieto pihalla. Oli todella kankea olo.

Aamulla känny herätti 04.30 perinteisesti ja tunnustelin oloa. Tai ei sitä tarvinnut tunnustella. Olo oli tahmea, päätä särki ja koko kroppaa jäyti hiusrajasta jalkapohjiin. Jo ajatuskin sormen liikauttamisesta tuntui vastenmieliseltä. Ilmoitin tylysti jääväni sänkyyn. Sillä ei ollut puhettakaan mistään nousemisesta. Taju pakeni samassa.

Heräsin seitsemältä kaksosten ystävällisellä avulla. Olo ei ollut yhtään parempi, pahempi. Sinnittelin puolituntisen sohvalla ja kaksoset mekasti ympärillä. Raahauduin herättämään Nallen, joka "ilahtui" saadessaan nousta aikaisin. Pakko. Itse raahasin itseni takaisin sänkyyn. Survoin Napun isänsä tyhjälle puolelle ja valuin omalleni. Gerru käpertyi kainalooni.

"Heräsin" puolen yhdeksän aikoihin ja laahustin sohvalle. Taju pakeni vielä kahdeksi tunniksi. Kaikki penikat riehui ympärillä, telkkari mölisi ja toiset pälisi. Minä en kuullut mitään.

Kaupassa olen saanut käydyksi, mutta muuten ei pysty mihinkään.